Olemisen (muille) sietämätön kepeys

Niin kauan kuin muistan, on ympäristössäni tai peilissäni ollut toistuva ongelma.

Se on erinomaisuus, jolla on perusteensa.

Osalla ihmisistä, muista eläimistä en tiedä, mutta sars-viruksesta voisin arvata, on kauhistuttava ominaisuus olla oikeassa.

Ihan aikuisen oikeasti oikeassa, ei väärässä.

Tällaiset ihmiset ovat usein tunne-elämältään siten epävakaita, että silloin kun he ovat oikeassa, lähiympäristö kärsii aika lailla.

Mutta sitten kun he ovat väärässä, sitten vasta lähiympäristön kärsimys lisääntyykin aivan käsittämättömiin mittoihin.

Energinen, suunnitelmia pursuava sangviinikko vaipuu käsi poskellaan melankoliaan,

”Malencolia significa ingegno”.

Jos tällainen ihminen tietää täysin vastaansanomattomasti olevansa oikeassa siitä, että hän on väärässä, on siinä vahtimista.

Aika varhain, varmasti jo keskikoulussa, joka vastaa nykyistä peruskoulun yläastetta, olen alkanut tätä ihmisenä ja ihmisverkon jäsenenä olemisen ongelmaa sekä havaita että sen hoitamista miettiä.

Ehkäisemistä, lamaamista, tasoittamista.

Eipä ole tullut vastaan sitä keinoa, millä näitä manian vauhdin ja masennuksen äkkipysähdyksen ”leonardoja” voisi saada helpommiksi. Siten ettei se olemisen keveys ja keveyden raskaus olisi niin tuhoista ja raskasta niille, jotka taapertavat turvallisesti keskitietä.

Heitä lie kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnissamme todella suuri enemmistö.

Näissä sieluntiloissa on yksi erittäin hankala ylimääräinen ”rönsy”, jota ammatissani kutsutaan ”collateral damage”-piilokäsitteellä. Se on päihteiden käyttö.

Kun havaitsette käsitteen ”kaksois-diagnoosi”, olette sen äärellä.

Jos rönsyn saa pidettyä kurissa tai ei sellaista aloita, ei tule sitä ongelmaa, joka kaatoi Eino Leinon, Pentti Saarikosken ja monta, monta muuta ”world famous men”. Ernst Hemingway, Abraham Lincoln.

Tritonus eli pirun sävelaskel siinä on kyseessä, dissonoiva paholaisen sointu, ”diabolus in musica”. Ylinouseva kvartti tai vähennetty kvintti, siinä terssin ja septimin välissä.

Tiedän kokemuksesta näistä asioista aika lailla.

Tällä erää en kuitenkaan jatka omien jalanjälkieni perkaamista.

Muistan toki afrikkalaisen museon seinään Brysselissä kiveen hakatun perustavan havainnon:

Kaikki menee ohi paitsi menneisyys

2 kommenttia artikkeliin ”Olemisen (muille) sietämätön kepeys

  1. Wau! Kiitos Antti! ”Hauska kirjoitus”! Taas kerran.
    Tässä se uusi vuosi jo ”kiirehtii” eteenpäin… Mutta muistetaan nauttia!
    Hyvää sinulle Antti!!
    Terveisin Elina

    Liked by 1 henkilö

Kommentointi on suljettu.