Voiko lojaliteettia ostaa

Suomen TV-1 lähettää parhaillaan – 28. – 31. 12. 2020 – kirjailija Jari Tervon neli-osaista haastattelusarjaa, jossa hän tunnin kerrallaan viettää suurissa nojatuoleissa ennestään itselleen tuttujen ihmistensä kanssa.

Ohjelma on ikäänkuin saletissa, jos keskustelut on vuosikymmenten varrella jo käyty?

Vesa Vierikko, Anni Ylävaara, Soile Yli-Mäyry ja Tapio Bergholm.

Vesa Vierikko tuo esiin mielenkiintoisen asian.

Kun hän näyttelijänä joutuu Salingerin roolissa kieltämään Jumalan(sa), hän ostaa itselleen uuden siksi aikaa, kun yleisö, Salinger ja Vierikko ovat kolmion kärkinä. Hän nimeää tämän asian ”kaupallisuuden jumala”-käsitteellä.

Olen siinä elämänvaiheessa, jossa jo pääsen lopullisesti mittaamaan, onko tuollainen mahdollista.

54 vuoden kokemus elämänurista liki vaativimmassa – psykiatri Viktor Frankl´n jalanjäljillä – ja 75. vuodessa meneillään oleva kokemus elämänkaarista ylivoimaisesti haastavimmassa eivät voi hedelmöittää final decision – pistettä.

Mutta roolit kahden isän poikana, kahden veljen perässäkulkijana, yhden äidin lapsena, kahden äidin raskauttajana ja viiden lapsen kasvattajana edellyttävät tarkastelua.

Pääsen otsikkoon:

Voiko lojaliteettia ostaa.

Ja jos voi, mikä on kauppaväline, jonka sekä kaupallisuuden jumala että Vierikon Jumala hyväksyvät.

Koska helppoja vastauksia ei ole ja tutut ikiviisaiden lausahdukset täällä on jo yli 4200 blogauksessa 14 vuoden aikana lueteltu, tästä tulee aika torso päivitys.

Kaikki menee ohi paitsi menneisyys

Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat

Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa.

Totuus- ja sovintokomissiota tai sellaisen jäsenyyttä en enää yritä.

Ehkä tämä kelpaisi:

Deo volente

Minkä kerran menettää, läheisyyden lojaliteetin, sitä ei ole ostettavissa, minkään valtakunnan kauppalopoilta.

”Tässä ihmisen maailmassa”