Nyt mua vierähän linnasta linnaan

Reilu puoli vuosisataa shrinkkien maailmassa on purkurikapasitoija-minälläni takana päin ja menossa on elämäni ensimmäinen viikon vuosiloma vailla virka-aseman tuomia etuja tai haittoja.

Ensi viikon torstaina taas jatkan työtäni, kuitenkin myös loman aikana valmiina siihen, että jompi kumpi älykapuloista 24/7 kilahtaa tai ainoa jäljellä oleva sähköposti pönkii ruudulle.

Surullisinta tai raskainta, upeintakin työssä on se, että ihmisen kanssa on oltava niin moneksi.

Joku älypää laski, että pelkästään Suomessa 400 eri oppisuuntaa pyrkii julkisuuden avulla niin suosituksi, että Vastaamo-tyypin mieli-tiimit saavat rahansa.

Potilas maksaa, ostaja-organisaatio (kunta, kuntayhtymä jne) maksaa, vakuutuskonserni maksaa, mutta kaiken edellytyksenä on hyväksyttävyys.

Hyväksyttävyyden taas voittaa, jos pääsee Helsingin Sanomien, Eevan, Hyvä Terveys-lehden, Me Naisten, Suomen Kuvalehden, Imagen tai YLE:n jne pehmeille sivuille.

Mikä tahansa media toki kelpaa, digi ehkä nopeimpana valloitusreittinä, ”terapeutin” puurokuppien äärelle.

Huhu katukuppiloissa ja huoltisten kahvioissa voi olla timmein?

Tekijän on Hesarissa siis päästävä joko sunnuntai-, kuukausiliite-, torstai- tai lauantai-painosten ”hömpälle”, YLE:ssa taas johonkin viikon lukuisista tähtitoimittajien vetämistä 30-55 minuutin keskusteluohjelmista, joista epätasaisin ja usein raivostuttavin ei ole Journalisti Johanna vaan Kulttuuriykkönen.

Radio Yle1:n ohjelmista kaksi kelpaa hengennostattajiksi minulle: Kalle Haatanen ja saksalainen besser-wisser Roman Schatz.

TV-laatikoista yksikään ei ole voittanut luottamustani, ei edes Mirja Pyykkö, mutta jos kaikki olisivat niinkuin Hannu Karpo tai Seija Wallius olivat, mikäs siinä sitten.

Kun aloitin psykiatriassa 1966-67, oli kouluni Valkealan B-sairaala ja Irma Korpio, mutta myös Wienissä opiskeleva hammaslääketieteen kandidaatti, joka oli kiinnostunut Sigmund Freudin oppituolin tuolloisesta haltijasta, Viktor Frankl´sta.

Kärjekkäin ja kauhein hömpän muurinmurtaja on ollut Ryhmäterapia ry. Samaan aikaan oli markkinoilla myös liike, jonka oppikirja kertoi:

”Minulla menee hyvin, entä Sinulla”.

”Meissä kaikissa asuu vanhempi, aikuinen ja lapsi”

Omassa jeremiaadissani sandwich-teoria – das Id, super-ego, ego ja life stress – väistyi nykyisen identieettini tieltä jo aikapäiviä.

Psykoneuroendokrinologista immunologiaa sosiaalisvakuutusfarmakologisessa yksilövastuisen hoitotyön palautteellisessa vuorovaikutusverkostossa psykodraaman keinoin

IQ, EQ, Resilience

Jokin tähti taivaalla tai palava pensas on oltava, että elämäntyönsä syövereistä yli 30 000 ihmisen, yli 300 000 käynnin, yli 3 000 000 kilometrin ja yli 2000 päivystysvuorokauden kautta on päässyt elämänsä ensimmäiselle viikon mittaiselle virattomalle vuosilomalle.

Stefan Zweig (1930-40-luku) on minulle yksi joku

Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa

Kirkkoisä Augustinus Hippoossa 400-luvulla myös heitti ”kovan luun”

Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat

Matti O Huttunen

On paremmpi ohjata suuntaan target kuin suuntaan victim

Michael Balint

Kuusi minuuttia kertaa kymmenen voi olla paljon armollisempaa kuin kuusikymmentä minuuttia kertaa yksi

*

Seuraava potilas, olkaa hyvä

Kelpaako maski