PARAS

Kohtaan tänään erään tärkeimmistä ammattityön ulkopuolisista mentoreistani. Opastajista. Valmentajista.

Hänen työnsä kanssani on kuvattavissa lauseella

”Paras on hyvän pahin vihollinen”.

Suomessa yritetään saada jo sukupolven kestäneessä prosessissa aikaan sosiaali- ja terveys-uudistusta.
Yhden version nimi oli paras.

Tuossa prosessissa, 20-vuotisessa, jos missä, lause hyvän vihollisista paikkansa.

Kaksi muuta todistusta: APOTTI ja Korona.

Lisätään vielä mielenterveystyö ja psykoterapia.

Me olemme, sekä Suomessa ja maailmassa, tehneet tavattomasti polkuja, joiden pinta on siloinen, ympäristö puhdistettu, mutta joilla kävelle miljardeja ihmisiä, jotka eivät osaa lukea todellisuutta.

He, me, osaamme vain etsiä parempaa.

Jos meille sanotaan, ettei pidä yrittää parasta, me loukkaannumme ja laitamme taas uuden varmistus- ja tarkastus-verkon katsomaan, ettei vajaata lasia kukaan yritä juoda.

Kaikille on taattava paras. Vain se kelpaa.

Kun sitten se paras koronahoito, tietojärjestelmä ja maakunta- tai hyvinvointialue keksitään eikä kukaan kuole mihinkään – ei edes oikeus – jää käteen kovin usein henkinen Musta-Pekka.

”Hinnalla millä hyvänsä”, jos ei sitten ”rahat tai henki”- tarkastuksella.

USA:ssa 3.11. 2020, Suomessa 18.4. 2021.

Täytin eilen 74 vuotta.

Kukaan lähiperheessäni ei ole tähän asti päässyt. Tosin ”paras on hyvän vihollinen” – kasvattajani uppuroi 76-vuotiaaksi.

Mutta voi, miten yksin.

”Paras on hyvän pahin vihollinen”-opettajani kertoi myös toisen asian:

”Kaikki kuolevat joskus johonkin. Sen sisäistäminen on vaikeaa, mutta helpottaa elämää”.

Lajimme, homo sapiens sapiens, viisas, muuta luomakuntaa ryöväävä ihminen, ei koskaan ole elänyt niin pitkään ja terveenä kuin tänään tapahtuu.

Mitä tästä opimme?

Haudattu hiljaisuudessa, pandemian takia

(Covin-19-sairauden aiheuttamat ”ylimääräiset” kuolemat on laskettavissa – ”paras on hyvän pahin vihollinen”, kun laskutoimitus on valmis parin-kolmen vuoden kuluttua)