Das Rapakivi

Olen syntynyt Salpausselän rinteillä.
Vanhempani eivät.

Sain syntymäsiunauksena, ikään kuin kummilahjana, kaksi asiaa.
Toinen on hyvät hampaat, toinen perintötekijöihini (geenit, epigeenit) verrattuna tasainen mielenlaatu.

Salpausselkä syntymäalueellani sisälsi paljon rapakiveä, Das Rapakivi, jossa taas on paljon fluoria (hampaat) ja riittävästi litiumia (tasainen mieli).

Edelleenkin hammaslääkärini ihmettelevät, miten tässä korkeassa iässäni minulla onkin niin paljon jatkuvasti kipuilevia hampaita suussani, joka on kuitenkin noille hampaille liian pieni.

Psykiatrina ihmettelen joskus, miten huolimatta vahvasti rankkaa luovuutta tihkuvasta sukutaustastani olen vain hiukan epävakaa, mutta en juurikaan bipolaarinen (synkän masentuneesta holtittomaan vauhtiin altis).

Kuljeskelin viime vuosituhannella usein Lapin viddoilla, selkosilla ja selänteillä geologi-ystäväni kanssa (Ilkka, requiescat in pace).

Hän oli urallaan löytänyt yhtä ja toista arvokasta, nyttemmin lähinnä Vihreät rp puolueen kauhuksi, suomalaisesta ja lappilaisesta maaperästä.

Mutta en näistä ”suurkuusikoista” nyt aio jatkaa.

Yksi hänen havaintonsa, jota hän eri tavoin lappilais-jokivarsissa tarpoessamme ja kultaa huuhtoessamme mainitsi, oli ”Das Vihreäkivi”.

Mikäs se on?

Se on sellainen alue ja kallioperän laatu Lapissa, jollaiselta löytyy vaikka mitä.

Mainitsin maaperäkarttoja katsellessamme, että se on liki sama alue, jossa on tehty aika lailla itsemurhia, murhia ja yrityksiä näihin.

Jäimme miettimään arvometallien ja arvottomien käytöstapojen liittymistä toisiinsa.

Luen perjantain lehteä (Lapin Kansa 3.7. 2020).

Siinä mietitään, mistä mahtaa johtua, että nimenomaan Lapissa ja erityisesti vieropalkisen naiset eivät tahdo ”riittää” heitä kuntien johtoon valinneille jäärille.

Kiinnitän huomiotani Ilkan ja omaan havaintooni.

”Das Viherkivi”.
Tekeekö se asujan ”kateelliseksi”?

Luen aamun Helsingin Sanomien ”Keskustelua” osastosta suomalaisten – nyt jo emeritus – tiedemiesten pohdintaa siitä, kuinka pienillä todisteilla niinkin moni epidemiologi ja infektiolääkäri niinkin paljon sars-CoV-2-RNA-viruksen vaikutuksista todistaa.
Etelä-Afrikan norsuistakin jopa.

Kirjoittajien mielestä tieteenfilosofian tähdellisimpiä asioita olisi kyetä epäilemään havaintojaan ja testaamaan niiden alttiutta falsifikaatiolle (”vääräksi osoittamiselle”, kyseenalaistamiselle).

Tai edes uskallusta sanoa viime talvena usean ammattilaisen ”Teema”-kanavalla seuraamassani Skavlan-tv-ohjelmassa (ruotsalais-norjalainen ”Arto Nyberg”) lausuma vastaus vaikeisiin kysymyksiin tuntemattoman edessä:

”En tiedä”, ”Jag vet inte”, ”this we don´t know”.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006559226.html

Sapiensin kotimaa ja Saint Helenan sankari

Toimittaja Kaisa pitää hyöryradiossa aamuhartautta heinäkuun aluksi.

Hän niputtaa säveltäjä- ja runoilija-Löytyn avulla pystyyn nousseen apinan kotimaanosan yhteen.

Sama se, onko kyseessä Ambomaa, Etelä-Afrikka, Uganda vai Etiopia.

Olisin voinut jatkaa. Sama se, onko FNL, Timbuktu, Sinuhe vai Suomen taiteilijaseuran residenssi.
Leopold II vai lasten kätösillä maan sisältä nostettavat akkumetallit.

Yleisradiossamme on Afrikan heinäkuu ja EU:n komissiossa kokkolalainen komissaari hoitaa Afrikan asioita.

Ihmislaji on reilusti alle miljoonan vuoden ikäinen, mutta Afrikan maanosa erosi Amerikasta paljon aiemmin.

Alle 15 miljardia vuotta sitten ”ehkä” oli big bang (ainakin jokin niistä), alle 4 miljardia vuotta sitten pyöristyi ehkä Tellus ja erosi kuu – toinen puoli sileä, toinen rokonarpinen.

Mutta ihmisen lajin kannalta siis trias, jura ja liitu ovat todellista esihistoriaa, jolloin Xi, Donald ja Vladimir eivät vielä olleet vaihtoehtoja eikä ”Sapiens, ihmisen lyhyt historia” (Harari, 2011) vielä kirjoitettavissa.

Jätän toimittaja Kaisan kehittelemään tarinoitaan kuningasten kuninkaan, Haile Selassien maasta, sen kuohuvasta virrasta kristittyjen ja muslimien välillä ja miettimään Martti Ahtisaarta tai pellavapäisiä namibialais-poikia Atlantin rannikolla.
Toivon hartaasti, että Taivaanpallo (Olli Jalonen, 2018) on saanut kirjallisuuden Finlandia-palkintonsa aiheesta.

Kirjan tarinassa englantilaislähtöinen poika Saint Helenalta auttaa englantilaislähtöistä seikkailugeenin (DRD4-7R) vaivaamaa tähtitarhojen tutkijaa löytämään komeettansa ja uskomaan siihen.

Siihen, Halley´n komeettaan, minäkin uskon.

En uutiseen: ”Tohtori Livingstone, oletan”.

En oleta, todellakaan.

YLE aloittaa Afrikka-kuukautensa ensimmäisen aamun mietelauseella, joka on leikattu Uutisvuodon edesmenneen ja ainoan kunnon kikkaratukka-afrikkalaisen runokirjasta.