Otava 1970 – Bryssel 2020

Olin jo hyvää vauhtia valmistumassa lääkäriksi kun kotona käydessäni äitini laittoi eväslaukkuuni kirjan ”Vaikea aika” (Otava 1970).

Kun nyt olen sulkavalais-eteläkarjalais-lähtöisen oman sukuhaarani vanhin elossaoleva, muistan uudelleen, mitä 1915 syntynyt äiti sanoi:

Lue tuo kirja, lue se vaikka useampaan kertaan ja opi siitä, miksi olet olemassa ja kenen jalanjäljissä”.

Kun hiljattain ihmiskunnan on vallannut ennenkuulumattoman nopea pelko syistä, joiden takia ennen ei pelännyt edes vesikauhuinen katti, on tullut aika lukea uudelleen tuo Edvin Linkomiehen kirja.

Siinä on tavattomasti yhtymäkohtia tarinoihin, joita toisessa sukuhaarassani tapahtui 1600-luvulla, kun nimi siellä oli ”Haukilainen”.

Toisessa sukuhaarassa se taisi olla Tiainen.

Molemmat tarinat olen Heritage.com-testannut ja samalla oppinut tietämään, mihin aikanaan kuolen ja mihin taas perilliseni eivät kuole.

Se kaikki, mitä nyt juuri tapahtuu ihmiskunnassa, kun kaikki on paremmin kuin koskaan on ollut, antaa toisen hyvän syyn lukea ”äidin eväät”.

Miten niin paremmin kuin koskaan?

Faktojen maailma, Hans Roslingin tarina, on täysin vastaansanomaton.

Ainoa, mitä näin hyvin voivassa eläinlajissa voi odottaa on pelko.
Ei rutto, ei sota, ei ilmasto, ei avaruuden jättimurikka, ei aurinkotuulen puuskahdus, pulssi.

Pelko.

Linkomies katselee elämää Rooman historian opettajana, mutta myös Sanna Marinin edeltäjänä.

Suomen pääministerinä.

Arvoisat perässätulijani tässä suvussa, josta päivityksen aloitin:
Ei teillä ole mitään syytä pelätä.

Mutta ainoa, mitä teille on jäänyt tässä Hararin sapiensin ja Roslingin faktojen maailmassa, taitaa olla pelko.

Muu kaikki on ehkä kulunut pois.

Valat irre parabile tempus

Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä pelko joskus oli

Ihminen saisi olla näsy.