Benjamin

Lapsuuden kesissä oli kolme ”tapausta”.

Elvinpäivät, Untonpäivät ja kesä 1949, kun Simovaari sytytti kokkoa sateessa bensiinillä ja vietti seuraavan kuukauden SS 3:ssa (Sotilassairaala 3 Kouvolan varuskunnassa)
Viimemainitusta päivästä minulla onkin hyvä valokuva: Simo, Saku, Matti, Erkki, Liisa ja Antti. Kolme viimemainittua elävät yhä.

Nuo muistot mielessäni kirjoitan taltallani tänään, Untonpäivänä, digi-kiveeni muutaman muun muiston.

”Vastaisen varalle”, niinkuin sitä sanotaan.

Kirjassaan Joosefin tarina kirjoittaja käyttää pohjavirityksenä Genesistä (Mooseksen I kirja).

Nyttemmin egyptologit pitävät jopa mahdollisena, että Jaakobin poikien isä sekä Tutankhamon ovat olleet Afrikan alkuperäisasukkaita.
Kenties heidän taipaleensa on alkanut kaukaa Niilin latvoilta, josta ihmisen, sellaisena kuin Sapiensia pohtii jerusalemilainen professori Harari, tarinakin alkaa vajaat puoli miljoonaa vuotta sitten.

Jaakobin pojista nuorin on Benjamin, mutta on väitetty, että nimestään huolimatta hän on ollut tytär.

Olen ollut sukuni vanhin 22 toukokuuta 1981 alkaen. Syitä tähän asemaani en avaa enemmälti, mutta niin se vain on.

Nyt tähän sukuun on syntynyt Benjamin-niminen tytär.
Hän saa nimensä 22.8. enkä sitä vielä tiedä.

Mutta sen tiedän, että siinä suvussa, jossa minä olen vanhin elossa olevista, hän on nuorin.
Juuri syntynyt. 22.6.

Minusta hän muistuttaa kovasti Viktorianjärven tienovilta juurensa saanutta Afrikan asukasta.

lähteistä:

– Thomas Mann: Joosefin tarina
– Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen ja Nefertitin tarina
– Howard Carter: Tutankhamonin haudan kirous
– Harari: Sapiens, ihmisen lyhyt historia
– Antti Liikkanen: Everstien tarina (julkaisematon)

1930-luvulla Mika Waltari oli usein tyttärensä kanssa puistossa. Muutaman vuoden ikäinen Satu-tytär kysyi kerran:

”Isi, miksi sinä olet niin surullinen”?

”Syksyisin tänne puiston penkin alle ilmestyy mörkö nimeltä alakulo”