Ilkeyden korkea veisu

Katsoin helatorstain aattona TV-2-kanavalta pätkän elokuvaa, jonka olen jo aiemmin nähnyt: Tottumiskysymys.

Arvostelijoita nuo kuusi tarinaa ilahduttavat: Viisi tähteä.

Jätin katsomisen kesken tällä kertaa, koska olen melko työlääntynyt sars-CoV-2 – uupunut (en tartuntaa saanut, mutta 70v+ – invalidi ”viisikon” Suomessa).

Siirryin siis illalla sänkyyn lukemaan Antony Beevorin Toinen Maailmansota – kirjaa, jossa olen kohdassa, jossa japanilaiset, kiinalaiset ja venäläiset tappavat ja raiskaavat naisia ja lapsia.

Ennen uneen vaipumista muistelen kahta hiljattain kahlaamaani menneisyyden viestiä:
Genesis (Thomas Mann: Josefin tarina) ja Gilgamesh.

Olen työssäni tavannut kymmeniä tuhansia psykiatrisesti kärsiviä ihmisiä. Tapaamiskertoja on satatuhat-luku 53 vuoden aikana.

Mietin heidän tarinoitansa tuota elokuvaa, Beevoria, Genesistä ja Gilgameshia vasten.

Kultainen sääntö on: ”Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken”.

Kaivan esiin kommunikaattorini uumenista ajatelman:

Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli.
(Terry Eagleton: On Evil Suomentanut Riku Korhonen)

Tottumiskysymys

Yksi kommentti artikkeliin ”Ilkeyden korkea veisu

  1. KRIISI MAKSATETAAN OMAISHOITAJILLA. SUUREMPAA ILKEYTTÄ ON VAIKEA KUVITELLA. PÄÄTTÄJÄT, MITEN ILKEÄTTE KATSOA PEILIIN?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s