Mistä tunnet sä ystävän

Olen laulanut mieskvartetissamme Ystävän laulua yli neljännesvuosisadan ajan. Olen oppinut pitämään Vladimir Vysotskin tarinaa aika synkkänä.

Ystäviä on harvassa.

Laulusta on kaksi suomennosta, joista lauloimme vain toista, mutta kummassakin sanoma on sama.

Ei ole ihmisellä ystäviä, ei. Paitsi se, joka seuraa sinua vaikeisiin paikkoihin.

Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Olen puoli vuotta ihmetellyt itsekseni erään harvoista ystävistäni katoamista maisemista.

Tänään kohtasin korona-lenkilläni tämän työ- ja ikätoverin.

Keskustelimme vaikeista asioista, joista aina olemme eri mieltä ja joista aina puhumme, joskus liki huudamme, toistemme suuhun.

Niin tänäänkin.

Tunsimme asian, tunsimme suorastaan henkilökohtaisesti sen eri katsantokantojen edeskäyvät puolustajat ja tiesimme hyvin kokeneina ammattilaisia, että ”kyl se sit siitä selvii”.
Aikanaan.

Kun erosimme, huikkasin hänelle:

Ai hitto että tuli hyvä mieli kun edelleen olet olemassa ja hyvässä hapessa

Häntäkin selvästi hymyilytti.

Emme olleet hävinneet pian pois.