Schmetterling

Kehittyneessä maailmassa – osin myös kehittyvässä – on menossa mielenkiintoinen jahti.

Sitä voisi kutsua myös sukupolvenvaihdokseksi.

Suurimittainen se ainakin on.

Vladimir, Donald, mitä niitä nyt onkaan, 1940-50-luvun taitteessa syntyneitä erkkejä.

Joukkonimitykseltään OKBoomers.

Jahti sai mielikuvitukseni liikkeelle, kun tulin Bond-uusintojen sijasta katsoneeksi Le Bureau – nimistä vakoilijatarinaa (YLE Areena).

SUPO sitä suositteli. Selvästi omassa asiassaan.

Olen elämäni varrella ollut sen verran tämän suomalaisen CIA/FSB:n toimijoiden kanssa tekemisissä, että kuuntelen heitä herkällä korvalla.

Lisäksi Simo-vaarini syntyi Ratakadulla 1908 ja oli siellä kuunneltavana 1945-46-taitteessa aseita kätkettyään.

Luulen, että SUPO halusi kertoa jotain niille, jotka eilisaamuna Radio Yle 1:ssa hiillostivat 1953 syntynyttä amiraalia tai sitä hiillostusta seurasivat.

Harvoin olen niin rajua ”mehän olimme kavereita – once upon a time”-kohtelua broadcastingissa kuullut.

Once Were Warriors

Paitsi amiraalia, on hiillostuksen kohteena ollut monta muutakin ”kissalan poikaa” A. Rädystä alkaen.
Jos on riittävästi valtaa, on myös riittävästi vihollisia. Omissa joukoissa.

Olen ollut aika monessa ”olipa kerran”-joukossa viime vuosina (20vuotta) kokemassa, miltä tuntuu, kun annettu tai taistellen hankittu valta otetaan pois.

Kokemukseni on niin runsasta, että olen opetellut myös sen, miltä tuntuu, kun annetun tai taistellen hankitun vallan antaa pois ennenkuin se otetaan.

Päivitykseni ydin tulee tässä:

Kyllä se tuntuu. Kaikissa dimensioissa ja mittakaavoissa, liki-senteistä maanosa-verkkohin.

On kyse elävältä nylkemisestä.

Kukin ihminen kokee sen omassa elämässään tavalla tai toisella (kts alla PaavoV, 40v).

Siksipä suosittelen arvoisille vierailleni oppikirjaa tässä elämän vaikessa vaiheessa ja lajissa.

Kirjoja on itse asiassa kaksi.

Fjodor Dostojevski: Idiootti
Leo Tolstoi: Sota ja rauha

Kyllä se sit siit, kun itse kukin lopulta tohtii uskoa siihen lauseeseen, jonka kohdalla aiemmin oli kyse vahingonilosta, nyt ásian oivaltamisesta (heureka!).

Paavo Väyrynen (s. samana vuonna, 1946, kuin edellä mainittu Donald):
”Voiko vitutukseen kuolla”
(1987, kun mies oli vasta 40-vuotias)

Ei voi.