SCID – II

Sain jokin aika sitten (alle vuosi) kyselyn, jossa tiedusteltiin diagnostista osaamistani.

Lääkärillä on erilaisia käsikirjoja, joiden kuuluu olla hänen osaamisessaan, kun hän luonnehtii potilaitaan. Minulla näitä ihmisiä on 54 vuoden aikana ollut oman kirjanpitoni mukaan yli 30 000, mutta alle 40 000. Olen tavannut heitä yhtä lailla luotettavan tiedostoni mukaan yli 300 000 kertaa.

Vastasin kyselyyn nelisivuisella yhteenvedolla ja odottelen nyt, miten kyselyä lähettänyt juristi – ei siis lääkäri – asiaan suhtautuu.

Löysin äskettäin muutaman kymmenen vuoden takaisen kansion, jossa minulle läheiset ihmiset ovat tehneet saman: diagnosoineet minua.

Työssäni käytän viisi-akselista instrumenttia diagnoosin tekoon. Sen virallinen nimitys on DSM IV R.
Pääasiallinen diagnoosi, persoonallisuus-luonnehdinta, kehollinen diagnoosi, rasittavat ja altistavat tekijät sekä havaittavissa oleva toimintakyky.

Sen taustalla mielessäni on myös kaksi-akselinen järjestelmä: SCID I ja II.
Pääasiallinen psykiatrinen diagnoosi (I) ja persoonallisuuden rakenne ja toimintatapa (II)

Mainitsemani kysely ja kymmenien vuosien takainen löytö innostivat minua miettimään, mitä diagnooseja olen voinut elämässäni tehdä työn ulkopuolisessa maailmassani.

Yksinkertaisuuden vuoksi käsittelen havaintojani vain SCID – II – järjestelmällä, joka ei havainnoi häiriöitä vaan persoonallisuuden rakenteita ja toimintatapoja.

Kävin läpi kaikki merkittävät ja mieleeni jääneet elämäni naiset ja miehet. Lapset ja aikuiset.

Lopuksi asetin mittatikukseni itseni: menin elämäni peilin eteen sellaisen viisauden varassa, joka kuuluu: ”Kaikki menee ohi paitsi menneisyys” (ikivanha afrikkalainen oppi ja Viktor Fankl´in logoterapian ydinsisältö).

Ja sitten tuloksiin.

Olen hiljattain saanut valmiiksi käsikirjoituksen kokonaisuuteen, joka muistiinpanoissani on tallennettuna otsikolla ”Everstien tarina”.

Sitä tarinaa ja nyt tekemääni arviota käyttäen olen nähnyt asian – siis SCID-II – diagnoosin – elämässäni.

Luetteloin tarkasteluni kohteet etunimillä ja olen jakanut heidät naisiin ja miehiin.

Kumpiakin kertyy viitisenkymmentä eikä mukana ole potilaita – heitä suojaa ehdoton intimiteetti.

Tulos on mykistävä ja sitä siis ”varmentaa” oma nimeni ja käsitykseni SCID-II-rakenteestani ja -toimintatavastani.

Mitäs tästä voi sitten muuta sanoa?

Kuin siis sen, että tulos mykistää.