Neljä miestä veneessä

Fröbelin palikat on saksalaisen ”steiner”-tyyppisen lastenpedagokiikan edeltäjä.

Fröbelin Palikat puolestaan on neljän eteläsuomalaisen nuorukaisen ennen suurta suomalaista lamaa 1988 perustama lastenlauluja rakennellut yhtye ja osakeyhtiö, jonka itse muistan Afrikan safareilla nyt pariin kertaan käyneenä laulusta

Leijonaa ma metsästän, tahdon saada suuren”.

Tuota laulua suuren laman aikana, 1990-luvun alkupuolella kuunnellessa minulle tuli mieleen Rovaniemen Teatterin muinoinen Itä-Lappiin sijoittuva draama ”Salakaato”.
Ystävyyttä Lapissa kahden miehen välillä kuvaa parhaiten kysymys ”olisitko valmis minun salakaatamani hirven kätkemään niin, ettei sitä vallesmanni löytäisi vaikka päältä hihtais”

Muuan kaverini julkaisi äsken somessa kuvan tappamastaan helevetin isosta ahriikkalaisesta lehemästä.
Sellaisesta, jonka rinnalla salaa kaadettu kaksitoistapiikkinen tai Seitsemän Veljeksen tappamat Viertolan härät ovat peanuts.

Keskusteluun somessa tuosta riistanmetsästyksestä liittyi ihmisiä, jotka juuri ennen suurta lamaa olivat valtiolaivamme peräsimessä, mutta eivät kapteeneita. ”Kassakaappisopimus”.

Kun nyt luin toisen ystäväni mietintää somessa siitä, miten paljon psykoterapian ja mielenterveyden häiriön käsitteistä nykyisin erilaiset mielestään kärsivät ryhmät puhuvatkaan turhaan, tuli erikoinen olo.

Ernst Hemingway, ”Papa”, on kirjoittanut kaksi loisteliasta, ihmisen pahuutta ja syrjäytymistä pohtivaa kirjaa.

”Kenelle kellot soivat” sekä ”Vanhus ja meri”.

Lähettäisin tämän Afrikassa suur-riistaa metsästäneen ja lopulta itsensä hävittäneen nobelistin kirjat keskustelijoille.

Heitä näkyy olevan Suomessa niin miehiä kuin naisiakin.

Naiset tapaavat rakastua renttuihin, lauloi muuan Fröberin Palikkojen aikalainen, Juliet Jonesin Sydän.

Ovathan nämä aika renttuja.

Jovain.

Kuva:

Suomessa on juuri vieraillut joukko punaisten autojen kerhon jäseniä; he ovat vierailunsa yhteydessä osoittaneet esimerkillisen huonoa käytöstä liikenteessä erityisesti ohitustilanteissa.
Sellaista, joka 1980-luvun lopulla oli ominaista suurriistan metsästäjille maassamme – ei juuri sen jälkeen.

Olkihattuinen mies kuvassa on ”isoisä(n) & olkihattu

* * *

Vakio-aamukahvipaikassani luen vakiolehteäni, jossa kerrotaan, että dom har probem i Sverige.

Siellä on astunut heinäkuun alussa voimaan tiukentunut tupakkalaki eikä tupakointi enää ole sallittu ravintoloiden terasseilla.

Mellansvensson polttaakin nyt kahden metrin päässä terassin aidasta.

Vakituiset lukijani tietävät, että lopetin tupakointini urheiden 58 vuoden jälkeen 233 päivää sitten.

Syy, miksi lopetin ei liittynyt terveyteen, joka onkin heikentynyt puolessa vuodessa vaan tähän globaaliin ”iso-veli-valvoo”-tupakka-kasvatukseen, joka tiukimmillaan tuntuu olevan Ugandassa.

Kun nyt en polta, ei isoveli valvo. On se valtava arjen helpotus.
Se big brother (erityisesti sister) pyrkii vielä valvomaan syömistäni, liikkumistani ja suhtautumistani lähimmäisiin.

Karmeimmat esimerkit lähimmäisenrakastajista olen työssäni tavannut siellä, missä rakastaja on langennut omaan kuvaansa rakkauden kohteen silmissä.
Siitä seuraa todella paljon vaikeuksia.
Samoin väärien, 5 vuoden välein vaihtuvien ravintosuositusten noudattamisesta liikunta-kasvatuksesta puhumattakaan.

Liikuntavammat ja -sairaudet ovat sekä terveystaloudellisesti että inhimilliseti huomattavasti kuormittavampia kuin esimerkiksi syöpä- tai sydän- ja verisuonisairaudet,

Jos ette muuten usko, kysykää epidemiologeilta.