RAUTATIE

Olin jokin aika sitten yksityisessä keskustelussa, jossa mietittiin Jäämeren ja Ugandan ratoja, tunnin ratoja Helsingistä länteen, itään ja pohjoiseen sekä Suomen tulevaa valtakunnakansleri Melanchthonia.

Koska keskustelu oli suljettu, sitä normeeraa Catham House sääntö: asiaa saa siteerata, ei puhujaa nimeltä.

Keskustelussa todettiin, että kiinalaiset ovat viekkauvella ja viäryyvellä huijanneet Ugandan kansaa rautatieasiassa. Todistetuksi tuli myös, että rautatie Jäämerelle on jo valmis ja ollut käytössä 1900-luvun alkupuolelta alkaen ja sille on EU:sta lukuisia pistoraiteita.

Tunnin radoista tuli esiin, että niistä itään Helsingistä suuntautuva on tosin valmis, mutta nyt tarvitaan uusi, joka kulkee ministerin äänestysalueen (Kotka, Hamina) kautta.

Mielenkiintoisin osa keskustelua käytiin historiasta: ovatko Melanchthon, Göbbels ja tämä viimeisin ”Hyväntahtoiset”-kirjan päähenkilö (oikeustieteen tohtori Aue) sama henkilö.

Äänin 4-1, 1 tyhjää, todettiin, etteivät ole. Sama henkilö tai aikomus. Heistä nimittäin vain yksi on yhteiskunnallisen liikkeen johtaja, muut taapertelevat 10.5. 1933 bebelplatzeillaan alemmissa asemissa tai virtuaalisina.

Joka tapauksessa Kasselin Documenta-näyttelyssä kohtaamani taideteos kuvasi oikein kolmannen valtakunnan (Ein Reich, Ein Führer) rautatieverkkoa. Hyvin se pelitti, 10 vuotta.

Illan pimetessä muistutin yhdestä suomalaisesta huijauksesta:

Juhani Ahon ”Rautatie”-pienoisromaani julkaistiin v 1884. Savon rata Kuopiosta pohjoiseen rakenettiin v 1898-1904.

Matin ja Liisan pysäkki Lapinlahdella on siis raakaa totuudenjälkeistä historiaa.

Jäämeren radan, ugandalaisen rautatien ja itäisen tunnin radan tavoin.

Sen sijaan poliittisen liikkeen johtajan ihailu suomalaisissa pääomapiireissä on taivahan tosi.

Melanchthon-rules (mies ei koskaan eronnut katolisesta kirkosta).

Aamun kuvassa kirjoittaja miettii, ovatko Suomen taiteen kultakauden viestit totta, vertauskuvia vai sulaa valhetta