Lehti puuhun 2019

Vihkipappi – ”Pater Noster” – käveli vastaan kaupoilla ja kysyi, missä päivitykset APK:ssa.

Kerroin syyn ja nyt sitten siihen päivitykseen.

Elämää voi parhaiten jaksottaa erilaisten avaruudellisten ja luonnon syklien mukaan, ei oman elämän keston mukaan.

Kahdeksan vuodenaikaa, vuosikymmen, vuosisata, ja -tuhat, 13 800 000 000 vuotta.

Vuoden kierrossa on Lapissa 50 vuoden täällä elämisen aikana tullut minulle rakkaaksi muutama jaksottaja: jäiden lähtö ja lehden puhkeaminen koivuun.

Nyt kumpikin ovat kuun kiertäessä maata, maan aurinkoa, aurinkokunnan linnunrataa ja linnunratojen mustia aukkoja, taas tapahtuneet.

Lehti tuli puuhun NYT!

Arktinen puskurikapasiteetti on 2007 alkaen yli 12 ajastajan muikkari: ei sellaisessa ajassa mitään ehdi tapahtua.

Kevät 2019 on ollut ikävä siksi, että jouduin kärsimään omista ”terveyspäätöksistäni” eli lopetettuani 58 vuoden tupakoinnin ja välttääkseni malarian aiheutin suolistoni biotomille suoritustilan ja sitä myötä altistuin poskiontelotulehdukselle, jonka hoidon taas työterveyshuolto mokasi viimeisen päälle.

No, nyt alkaa hulabaloo olla ohi, mutta pari vuotta ottaa, ennenkuin suoliston 2000 gramman ja tsiljoonien DNA-kaksoiskierteiden maailma on toipunut.

Mikrokosmos ja makrokosmos ovat joka tapauksessa aika lailla tähdellisempiä kuin kunnan-, seurakunnan- tai maakunnan-valtuustot, joista samaan syssyyn erosinkin. Samoin erosin EU:n paikallis-valtuustosta (CoR).

Keskityn mikro- ja makrokosmokseen eikä siitä ole juurikaan kenellekään syytä minun raportoida, kunhan mietiskelen itsekseni.

Siksikin, raportteja ”meta-kosmoksesta” on aika turha päntiönään odottaa.

Seuraavaksi odotan keskiyön auringon hetkeä, Ounaskosken jäätymistä, päivän lyhintä hetkeä joulun alla ja sitten taas: jäänlähtö, lehden puhkeaminen koivuihin.

Kuva: 2019 kesän lehti eli hiirenkorva puussa kohtaa nousevan kuun taivaalla

Mainokset