Lullaby of Snow

Seitsemäskymmenes kolmas kerta on, kun huhtikuu on elämässäni likellä maaliaan.
Kuukausista julmin.

Lumi kuolee pois rospuuton tieltä.

Heavenly light directs my feet,
The music of the skies gives piece to my soul
Alone I am under the wing of the Rock
Angels of God calling me home

Olin viikolla konsertissa, jossa Kungsbackan (SE) tytär soitti tuon laulun 1709 valmistetulla viululla (violin).

Nautin, vaikka tuon kehtolaulun lähtökohta on julma: ”Massacre at
Glencoe”.

Iän kertyessä yhä useampia ovat kuukausista julmimman sadonkorjuun ajat.

Ihmiset eivät vanhetessaan – tai elämänsä kukkeutuessa – jaksa kevään heräämistä kesäksi.

Tiedän kyllä syyn.

”Sotilas ottaa äidin ja lapsen huolehtiakseen, ruokkii heidät omista ruokavarannoistaan ja pelastaa lopulta näin heidän henkensä”

Kun vain osaisimme sen.
Me sotilaat.

Lisää asiasta (T.S. Eliot):

Kuolleiden hautaus
Erä shakkia
Tulisaarna
Veteen kuoleminen
Mitä ukkonen puhui

kuva on maapallomme siltä laidalta, josta me saimme alkumme – etelästä pohjoiseen virtaavan elämän virran latvoilta

Mainokset