Rykmentin murheet

Kun olin lapsi, oli surun yllättäessä perheemme everstillä, Simo-vaarilla, tapana sanoa:

”Älä poika ota rykmentin murheita”.

Lukion historian opettajamme, T. Kalervo Keranto puolestaan opetti, että murheiden on syytä olla niin suuria kuin vain ovat mahdollisia nähdä ja havaita, miksei vaikka muuttaakin.

Helvi Honka, sekä äitini (1930-luvun) että minun (1960-luvun) matematiikan opettaja, ulotti mittakaavan äärettömään.

Siis rykmentin murheiden mittakaavan.

Olen jälkikäteen uskonut niitä, jotka suosittivat suurimittakaavaisia murheita, ei pienen piirin arkisia suruja.

Maailman mitassa se on tarkoittanut Intian, Pakistanin ja Kiinan raja-alueita.

Ilmastonmuutos ja v 2040 ennustettu maailman, siis biologisen maailman loppu ei enää kuulunut eikä tule kuulumaan karttoihini.

Euroopan mittakaavassa rykmentin murheisiin kuului Turkin saaminen ja Englannin pitäminen EU:n verkko-mittakaavassa.

Suomen katsanta on viisi hallintoaluetta, maakuntaa, ERVAa.

Lapin mittakaava on Rovaniemen 8200 neliökilometrin suurkaupunki.

Nyt alkaa esiin tulla uusi mittakaava: taistelupari eli sisään- tai ulospäin kääntynyt yksilö.

Introvertti ja ekstrovertti.

Ei tämä tähän tietenkään jää, mutta siitä olen valmis lyömään vetoa, että Simo-vaarin oppi – ”Älä poika ota rykmentin murheita” – on viimein avautunut ja vähittäin muuttumassa ohjeekseni takakaarteeseen, vesihautaan, etusuoralle ja kalkkiviivoille.

Palavaksi pensaaksi, lipuksi kulkureitillä, jota seurata.

”In hoc signo vinces” vastaan ”Vae Victis”.