Shrink

1950-luvulla olin päättävinäni, että minusta tulee lääkäri.

Haave alkoi toteutua 1960-luvulla ja lisenssi toimittaa Sinuhen työtä annettiin käteeni Lääkintöhallitusessa 1970-luvun alkupuolella.

Päätökseeni arvelen eniten vaikuttaneen äitini tahto, mutta myös kolme lääkärikirjaa. Mauri Sariolan Ei loitsu eikä rukous, Ferdinand Sauerbruchin muistelmat Elämäni kirurgina ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

Olen käytännössä tehnyt koko urani ajan työtä eri lääketieteen erikoisalojen kohtaamisalueella niin terveyskeskuksissa kuin yleissairaaloissakin. Yksityisvastaanotonkin olen toimittanut tiloissa, joissa päivittäin tapaan muiden erikoisalojen lääkäreitä.

Niinpä minusta ei ole tullut otsikon mukaista ”shrink”-lääkäriä.

Kehittelin 1970-luvun lopulla opettaessani tulevia sairaanhoitajia itselleni oman erikoisalan:

Psykoneuroendokrinologista autoimmunologiaa sosiaalivakuutusfarmakologisessa yksilövastuisen hoitotyökulttuurin vuorovaikututteisessa kenttäverkostossa psykodraaman keinoin.

Olen työssäni tavannut apua tarvitsevia ihmisiä kymmenin tuhansin, satoja tuhansia kertoja. Autoa olen ajanut potilaideni luo vajaan kolme miljoonaa kilometriä.

Kun iän myötä itse olen alkanut tarvita eri erikoisalojen lääkäreitä, olen ryhtynyt yhä useammin miettimään, mitä ”tauteja” eniten, mitä vähiten olisin kohdalleni toivomassa.

Se on sikäli helppo rasti, tuo mietintä, että kaikenlaisia parannettavia tilanteita on vastaan ehtinyt tulla ”riittävän usein” omalla työhuoneella, mutta myös omassa elimistössä.

Niitä sairauksia ja vaivoja, joita helpoiten ”sietäisin”, olen jo pääosin lusinut. Sydän, suolisto, verenkierto, luut, nivelet, silmät, korvat, hampaat, nokka ja iho.

Ne taas, joista en niin välittäisi, ovat vielä kiertäneet 72-vuotiaan, ylipainoisen ruhoni ja ylikokeneen sieluni aika tarkkaan.

Kokemiani ahdistuksia, masennuksia ja pelkoja en tässä nimeä sairauksiksi, joskin niistä on syntynyt kokemuskirjo, joka siunaa sieluani empatialla: osaan jotenkin asettua niiden ihmisten asemaan, joille sielun tuskat ovat liki tai täysin olemisen kykyä tai halua tuhoava taakka.

Aika usein olen noissa tilanteissa voinut olla avuksi, mutta harvassa eivät ole nekään kerrat, joina se, että tunnen muiden lääkäreiden erikoisosaamista, on ollut ihmisilleni siunaukseksi. Sydän, maksa, suoli, nivelet, haima ja aivot kunnostamalla sielukin usein ottaa ja kohenee.

Miksi tämä päivitys?

Siksi, että tiedän aika tarkasti ne heikot kohdat itsessäni, joiden en soisi ihan heti pettävän.
Eivätkä ole pettäneetkään, vielä.

Raporttini työstäni ja terveydestäni päättyy tähän.
Trump ja muut johtajat ja ikätoverit hoitakoot omat raporttinsa.

*

Minulta on kysytty, mikä lääketieteen erikoisala minua eniten opiskellessa viehätti.
Vastaus on aina sama:
”Nylands Nation”, tuttavallisesti ”Natsa”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s