Vastoin parempaa tietoa

Illan kuluksi ja elokuviin menoa (Juice) odotellessa katse osui perjantai-iltana Enigma-elokuvaan kotikuusen juurella olevalla ruudulla.

Tarinan juoni perustuu tietoon, mutta käsikirjoitus mielikuvitukseen ja kaupallisuuteen.

Viesti on selkeä: homoseksuaalisuuden kammo aiheutti tarinan sankarin itsemurhan, vaikka hän neroudellaan pelasti kymmenien miljoonien eurooppalaisten hengen 1940-luvun melskeissä.

Tuohon Enigma-tarinaan liittyy suomalainen rönsy, jonka voi otsikoida nimellä Stella Polaris.

Stella Polaris taas liittyy asiaan, jota lauantai-aamun Lapin Kansa – sanomalehti pohtii.
Pohjan Poikien tarina.

Siinä tarinassa monituhatpäinen suomalaisten vapaaehtoisten nuorten miesten joukko auttoi Viroa itsenäistymään Latviasta ja Venäjästä 1919.

Pohjan Poiken tarinaan liittyy puolestaan erään lappilaiskirjailijan tuoreimman kirjan punainen lanka, jossa kahden asioissa mukana olleen everstin pari- ja yhteiskunta-suhde ajautui kriisiin.

Näihin edellä mainitsemiini menneisyyden historioihin olen ollut viehättynyt niin paljon, että olen kerännyt niistä melkoisen määrän tietoa.

Se tieto ei ole minulla ”tikulla, kovalevyllä, muistivihoissa tai päiväkirjoissa”.

Se tieto, Keväjärven kolttakylän ja Petsamon sataman 1920-luvun alun sekä Kemijokisuun uiton 1947 tapahtumia myöten, on vain minun päässäni.
Raihnaistuvassa 100 miljardin aivosolun RNA:n ja kvarkkijärjestyksen uumenissa.

Siellä tuo historia, 1600-luvulta alkaen aikakirjoista sirpaleina löytyvä, muhii ja alkaa pikku hiljaa muuntua samanlaiseksi mielikuvituksen ja luulojen maustamaksi tarinaksi kuin Enigma.

Sen alkupään löysin joku vuosi sitten taistelusta Roomasta 392 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Tuossa taistelussa sotapäällikkö, heittäessään miekkansa punnukseksi vaakaan, jolla kultaa taiston voittajalle mitattiin, antoi huudahduksellaan nimen minun kirjoittamattomalle, mutta jo olemassa olevalle sadulleni (Märchen):

Vae victis

Voi voitettuja

Kuvassa satuni eräs katonharja, jonka 28-vuotiaan ruhtinas Mihail Pertovitshin verestä kasvaneessa puussa asuu enää lintu ja sekin vain kesäisin