Horror Vacui

Täytin 22 vuotta sitten 50 vuotta. Silloin kuuntelin Rovaniemen Korundissa ne puheet, joita yleensä pidetään haudalla tai muistojuhlassa. Nyt nuo juhlat kuulema vietetään 40 ikävuoden paalulla.

4 vuotta sitten työnantajani järjesti minulle läksiäiset, edelleen Rovaniemen Korundissa.
Silloin kuuntelin ne puheet, joita yleensä pidetään vainajan oltua kuolleena tasavuosia. Järjestetään hänen ammattialaansa koskeva tieteellinen seminaari.

Eilen lopetin poliittisen toimintani ja kuuntelin sen puheen, joka yleensä pidetään, kun koulu loppuu – ylioppilas- tai rippijuhlissa esimerkiksi.

Nyt edessäni on Horror Vacui, tyhjyyden kauhu.
Sen hoitaminen ei ole minulle ongelma.
Täytän se tyhjyyden.

Mutta nyt ei edessä ole enää ainuttakaan sellaista elämänkiertoon rutiinisti kuuluvaa juhlaa, jossa juhlakalu kuuntelee ja kamut kiittelee.

Jokaisesta tilaisuudesta iso kiitos osallistujille ja kättelijöille.

Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli
(Terry Eagleton: On evil, suom Riku Korhonen)

kuva: edelläoleva pysähdytettynä eli still