Kolmen pyörän linjalirattaat – Three Points

Aloitin 50 vuotta sitten kulkea tietä, joka alkaa olla nyt kaluttuna.

Toimin opiskelujärjestöni takaus- ja stipendiasiamiehenä, olin mukana perustamassa Sexpo- ja MAF-järjestöjä ja päättämässä varajäsenen paikalta maan varakkaimman ylioppilaskunnan asioista silloinkin, kun sen talo oli vallattuna.

”Yksi ihminen, yksi ääni”.

Vähitellen olen huomannut, että kärreissäni, joita milloin vedän, milloin työnnän, milloin nostelen ojasta, on kolme ratasta.

Joskun muuten kärröt vetävät miestä eikä mies kärröjä.

Nykyviisaudella niille pyörille voisi antaa nimet.

Yksi on ihmis- ja elämän-kunnan rakenne ja järjestys.

Toinen on muiden elävien pitäminen rattailla tai nostaminen niille, kun niissä piruvie ei ole sitä takalautaa.

Kolmas liittyy rattaita vetävän muuli-aasin pitämiseen sellaisessa iskussa, että sekä eteenpäinmeno, perruutus että ojassakäynnit tulisivat kohtuudella hoidetuiksi.

Nyt alkaisi olla seuraavien vuoro.

Tänään matka käy Toripolliisin kaupunkiin, jossa Veijo Meren mukaan (Huonot tiet, hyvät hevoset) tärkeintä on vankila.

Menen teatteriin katsomaan ensi-iltanäytöstä.

Näytelmän nimi on Ihmisellinen mies.

Sellaisen kuka tahansa varmasti haluaisi kahdeksannella vuosikymmenellään peilistään nähdä.
Turhaanko?

Aamun kuvassa on synnyttäjäni.

Hän teki samaa kuin minä, kolmipyöräisillä linjalirattaillaan.

Mutta hänellä ja hänen rakkaillaan elämän keväässä oli rattaillaan, siellä Karhumäessä ja Nietjärvellä päin, mukana torrakko.

Minä olen pärjännyt ilman.