Dim or Bright Light

Aamun lehtiä hakiessani vaihdan pari sanaa naapurin kanssa.
”Joko teillä on kirkasvalolamput käytössä?”
”Oli meillä joskus, mutta nyt olemme päättäneet nukkua riittävästi”.

Marraskuu, kuoleman kuukausi, on tänä vuonna Lapissa musta, lämmin ja sateinen.

Marraskuu on aikaa, jona Suomen kunnat ja valtio käsittelevät sosiaali-, terveys- ja maakuntauudistusta sekä ensi- ja seuraavan vuoden toiminta- ja rahoitus-suunnitelmia.

Edellisten vuosien kulku – tilinpäätökset ja toimintakertomukset – sentään tarkastellaan kirkkaassa kevään valossa.

Marraskuussa SAD, seasonal affective disorder, kaamosväsymys ja -masennus, iskevät voimalla niihin, joille pimeä aika ei ole nukkumista vaan ahkerointia.

Kirkasvalo”hoito” on valaisintehtaiden kultainen sampo.

Kauppojen valolaitehyllyt tyhjenevät ja ne, joilla on tilaisuus, lentävät päiväntasaajaa kohden viikoksi-pariksi.
Iso partti kaamoksen painamia eläkeläisiä muuttaa jo syyskuussa Kanarian saarilleen tullakseen takaisin vasta kun jäät ovat lähdössä.

Nyt jäitä ei ole. Eikä lunta. On pimeää.

Kaikki suuret yhteiset päätökset tehdään näinä päivinä tässä päälle kaatuvassa pimeydessä, ei hankikannon aikaan, jolloin tarkkuutta ja tarmoa olisi ehkä enemmän.

Niin, tai sitten olisi kevätväsymys, miehenkaataja.
Naiset kärsivät kaamosmasennuksesta, kun taas miehet päättävät päivänsä huhti-toukokuussa.

Mies ei sillä lailla valoa kestä. Eikä nainen pimeää.

Onneksi tämä pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa ja niiden tuoma vuodenaikarasitus eivät ole 80-90%:lle arktisista eläjistä tai heidän terveydelleen iso juttu.

Paitsi tietenkin päivittelyn kohteena se on iso juttu.

Kaamoksen tarinoita ja kevään pöhinöitä.
Siinä me olemme mestareita.

Aamun kuva: valitsemme valvomisen sunnuntain alla dim light´n, hämärän hyssyn vaihtoehdon.
Emme bright light´a, kirkasta valoa.

Niin, ja naapurin opetuksen me myös valitsemme.
Nukumme niin että napa naukuu