Armas mulle aallon tie

En otsikoi Jyväskylän tal SAK:n Aallosta, koska tunnen nuo asiat, mutta merellä en ennen ole yli viikkoa ollut.

Kun meri on iso, sen aaltokin voi olla korkea ja pitkä.
Se antaa rauhaa, lepoa ja jälkikaikua.

Kovakin kivikatu post festum heiluttaa ihmistä tovin.

Etäisyys kotimaahan aina muuntaa mittakaavaa, sen ovat miljoonat ilmamailit ja tie- & katukilometrit jo aiemmin opettaneet.

Yksi outo havainto tiivistyy: mitä enemmän kuljet ja koet, mitä useampi asia on oppina mennyt syviin ja tutuiksi tulleisiin sielun syöveri-kerroksiin, sen vähemmän siitä saa puhua tai sen mukaan toimia.

Se oppi kelpaa: köpähtävät besserwisserit, pidetään me suu soukemmalla ja tehdään vähemmän vaikka tietäisimme.

Vain Talmud kehoittaa tai kehuu toisin: valkeiden hiusten viisautta ja sitäkin vanhemman ”gevurah”-vaiheen uutta, erityistä voimaa.

Kuva kertoo, että pisinkin odysseijs lopulta päätyy kovalle ja täyteen ahdetulle satamalaiturille.