Kymmenen tonnia terästä

Poikkean perjantain kunniaksi Erottajan huoltiksella juopasemassa kaljun kahvin. Yleensä se on särpimenä puurolle, mutta kun ovat simpukkalaiset muuttaneet puurokupin oudon malliseksi (aamun kuva), tyydyn mustaan sumppiin ja pikkusikariin.

Ystävä tupakkahuoneella kertoo eilen laskeneensa 10 000 tai tuhat kiloa terästä rakenteilla olevan kerrostalon juuriin, autohallin tueksi.

Mietimme, mistä Napapiirille muuttaa niin paljon ihmisiä, että kerrostalotyömaa toisensa jälkeen on meneillään ja tuleviakin markkinoidaan.

Emme löydä selitystä, mutta se teräs on itsestään selvä.
Kun pehmeälle ikiaikaiselle jokitörmälle rakentaa, on luontoa avitettava.

Takaisin omiin pakkaushommmiin ajellessa alueuutiset kertovat, että silmä-, lasten-, vatsa- ja luu-lääkäreistä on kylässämme pulaa. Siihenkään ei ole oikein selkeää syytä.
Vaikka hoidettavat lisääntyvät, hoitajat vähenevät.

Yli 50 vuotta minä tätä olen ihmetellyt. Että rintamaille syntyneet ihmiset laillani muuttavat pohjoiseen, mutta pohjoisessa syntyneet lähtevät vielä sankemmin joukoin etelään.

Itse olen jättämässä talon perillisten isännöimäksi pariksi viikoksi, mutta en matkaa etelään enkä länteen, en toki pohjoiseenkaan.

Takaisin tultua uskon yhä useamman terästonnin siirtyneen tulevien kerrostalojen anturoiksi.
Käyn palattuani hoitamaan antureiden päälle muuttavia kärsiviä kun vielä jaksan.

Rakentamiseen ja hoitamiseen liittyy ominaisuus, jota nykyisin kutsutaan nimellä FLOW.
Sanaa on vaikea kääntää suomeksi, koska ilmiötä niin vähän täällä kahdeksan vuodenajan maassa enää esiintyy.
Jotain työn ilon kanssa sillä lie tekemistä.

3. marraskuuta, siis palattuani, perheen kuopus juhlii syntymäänsä.
Minä puolestani juhlin omaa syntymääni tänään.
Vuosien määrästä ei niin väliä, mutta vuosikymmeniä voisi jo alkaa laskea. Kuopuksella menossa kolmas, minulla kahdeksas.

Silmissänne on Arktisen Puskurikapasiteetin 3994. päivitys.

Niiden määrää voi laskea yksittäin, elämää vuosikymmenin, kuolemaa vain kerran.

Eräs arvostettu matkoistaan kirjoittava ajattelija ilmaisi asian niin, että jokainen matkaan lähtö on kuolema.
Matkalta tulo sen sijaan ei ole syntymä.

Römppänä, kekrinä, pyhäin miesten päivänä taas tavataan.
JLS.