Á la carte

Olen perusterve suomalainen mies, jonka DNA näyttää olevan alueelta, mistä valtaosan maanmiehiäni ja -naisiani DNA on.

Syön lääkkeitä muodon vuoksi, koska verenpaine, sydän ja verisuonet sitä edellyttävät, mutta syön niitä n 1/4 annoksella ja frekvenssillä ja tarpeen mukaan sitten Burana 600 mg 1 1/2 tbl.

Olen 1950-luvulta alkaen käynyt ulkona syömässä sekä kotikunnassa, maakunnassa, maassa, maanosassa että planeetalla. Vain Etelänapamantereella, Australiassa ja Etelä-Amerikassa en ole käynyt ulkona syömässä.

Pian 72-vuotiaana minulle on kertynyt niin paljon kokemusta, että tiedän jo, mihin menen syömään, kun oikein todella haluan nauttia ruokahetkestä.

Ykkönen on Rovaniemen keskustassa Alakunnaksen Grillikioski (”Kunnaksen Kennel”) ja sen 2:80 – 3:80€ hintainen hampurilainen ilman salaattia. Ketsuppi ja sinappi riittävät.
Sitten seuraavat McDonaldsin juustohampurilainen (1€), BurgerKingin cheeseburger (1€) ja R-kioskini pekoni-hodari (2€).

Kun 1950-luvulla seurasin erään everstin pässinkiveksien nautiskelua Motti-nimisessä ravintolassa, päätin itsekin etsiä parhaat ravintolat. Paljon on tullut niissäkin syötyä, useimminten omaan piikkiin.

Mieleen on jäänyt Mies van der Rohen piirtämän pilvenpiirtäjän 40. kerroksessa syöty illallinen, jossa isäntä (mäntsäläläinen erikoislääkäri) palautti suurieleisesti ruokajuomana tarjoillun punaviinin kahdesti keittiöön ennenkuin kelpasi.

Tarsan kalaasissa Mariankadulla (6.12.-11) söin vain yhden piparin, niin olivat vegaanin näköisiä eväät. En tosin booliakaan juonut. Sentään tanssin vaimon kanssa valssin (olisiko ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta aviotaipaleellamme).

Ei taida olla sitä ravintolatyyppiä, jossa en olisi poikennut.
Usein poikkeamista edeltää lähes epätoivoinen ”oikean ruokapaikan” etsintä, jos nälkäisiä on enemmän kuin yksi.

Itse löydän kyllä yksikseni sikarintumppeja yskiessäni sen Mäkkärin kylästä kuin kylästä.

Mistä sitten mahtaakaan johtua, että aina tilaisuuden tullen jään lentokenttäbussista (615) Hakaniemen torin kohdalla ja marssin torikojuun, jossa on tarjolla tuoretta riisipuuroa (jota en tilaa) ja Eromangan lihapiirakkaa (jollaisen otan) ja niin on taas päivä pelastettu.

Parhaan ateriani olen kuitenkin syönyt Olhavanlammen (Valkealan Repoveden erämaa) ison kivipahtan juurella olevassa kuusikossa pystyttämämme laavun edustalla.
Taisi olla vuoden 1964 pääsiäinen, koska haikeina muistelimme John F Kennedyä, Charlie Parkeria ja Gene Krupaa.

Mukana oli, Runella ja minulla, valurautainen paistinpannu ja kilogrammainen mötkäle sisäfilettä (musculus psoas major), tilkkanen irlantilaista viskiä sekä puolikkaan pullollinen suomalaista Vodkaa.

Kun kaksi puolikiloista pihviä alkoi olla päältä ruskeita, sisältä punaisia, kaadoin viskin pannulle, jossa se leimahti.

Hyvää ruokahalua, kippis!

Kuvassa gourmet-ateria (66€), jollaisia joskus pakkopullana pitää popsia, vaikkei aina taho (Koskikadun ROKA)

5 kommenttia artikkeliin ”Á la carte

  1. Tarttuko irkkuviskin makeus hyvin pihveihin?

    Valurautapannu on kyllä tolkun kokkaus väline, ja laiskalle helppo tiskata; oma on kulkenu sen verran pitkän kaavan kautta mulle, että karstojen polton ja rasvapolton jälkeen ei kanamuna testistä selviä – liekkö karstattu viimisen kerran, ja jossain vaiheessa kaartaan ollu liian vähällä huomiolla.

    Mäkkäri on kuuleman mukaan ihan hyvä konsti saaha maailmanmatkailijan vatsa toimintakuntoon mitä erikoisimmissakin kulinaristikulttuureissa.

    Tykkää

    1. Irkku on kolmesti kirkastettuna ahnas ottamaan liekin…makeaksi ei sitä 18-vuotiaan kieli ja haju mieltänyt.

      Tykkää

      1. No huh, melkoset pötinät..

        Mm. ruokaan ja mikrobeihin liittyen kyllä ihan hauska artikkeli: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4228144/

        Ylläolevan artikkeli viittaa hypoteesista siitä, että mikrobiomit sais aivot huutamaan niille hyödyllistä safkaa. Oiskohan Aristotelen tmv. lääke flunssaan ollu paastoaminen; ehkä siinä on pointtia. Tai sitte pitäs vetää ääntäkohen sellasta ruokaa mitä mieli ei tekis.

        https://microbiomejournal.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40168-017-0386-z
        Tuo vois vähän valottaa, mutta jargon-overload, ja pelkkä nopeaa scrollaaminen alas saa mieleni halajamaan ihan mitä tahansa kahesti tai kolmesti kirkastettua.

        Ois kyllä tosi mielenkiintoista saaha sinun näkemys näihin aiheisiin liittyen.

        Tykkää

      2. Johan on oikeat tekstit linkitetty; tätä ”autoimmuunihäiriö”-etiopatogeneesia olen pitänyt liki näytettynä liittyen kaikkiin merkittäviin kansan”tauteihin”, niiden hoitoon ja ehkäisyyn (kts calmet, DM1-rokotekokeilut jne)

        Tykkää

  2. Ynnäilin samaa; mitä syvemmälle päätä pistää kaninkoloon sitä isommalta, ja uskomattomammalta se vaikuttaa. Aika päräyttävä tuo bcg kyllä, eikä varmaan tuu olemaan lajinsa viimeinen – probiootien vallankumousta ootellessa, kiitti ja kuulemisiin.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.