It´s a Deal

1960-luvulta alkaen olen ollut ehdolla aika monissa vaaleissa.
Ääniäkin on tullut kymmenin tuhansin.

Aina olen jotain luvannut, viime aikoina ihan diginä. Eilen viimeksi täytin yksien vaalien ”minä lupaan ja vannon”-listan ja painoin ”lähetä”.

Nyt kotikylässäni on otettu käyttöön valtuustosopimus. Sellaisessa 8 sopii siitä, mitä yli 50 000 on uskonut tehtävän sen perusteella, mitä 51 päättää ja yli 400 on ennen vaaleja luvannut.

Valtuustohan se.

Olen valtakunnan vaaleissa huomannut, että kaiken maailman Kanget, Paulat ja Timot lupaavat yhtä jos toistakin.

Sitten, kansan äänestettyä, nuo kokoontuvat Smolnaan ja Säätytalolle ja sikareita poltellen (Katainen) lopulta päättävät, mitä aiotaan. Yleensä se jää siihen: SoTe on aikomus, ei teko.

Mutta että kunnissakin, kaikissa kolmessasadassa, sovitaan ohi vaalilupausten?

Jos valtuustosopimus laadittaisiin siten, että ennen vaaleja kerrottaisiin, mitä sinne kukakin haluaa, asia olisi ihan akkurat.

Mutta että vaalien jälkeen nämä keskenkasvuiset ynnä Esko-Juhani Tennilä sitten sopivat ohi äänestäjien ja 41 valtuutetun (10 ihmistä, naisia ja miehiä).

Kerran, 1990-luvulla, oli Suomessa katastrofi, josta selvittiin siten, että laadittiin ja toteutettiin, Sailaksen tieten, Liisan lista.

Mutta sen pätevyyttä kysyttiin vaaleissa ja niitä ennen.
Ei niiden jälkeen.

Ei, en eroa Rovaniemen kaupunginvaltuustosta.
Vaalit ovat vasta parin vuoden päästä.

Seuraavissa vaaleissa, marraskuussa (kirkollisvaalit) lupaan tehdä kaikkeni, että halulliset saavat tuhkauksensa ”pesän piikkiin” (n 500€) omassa seurakunnassa.

Kuvassa (10.2. 1965) valtuusto on koolla: kylpytakissa saksofoni kädessään on Liikkanen.

Kts myös
Suvi-Anna Siimes, HS 25.9.-18