The Graduate – Miehuuskoe

Maurimyrsky 2.0 huomenna vie ruskan, syyspäiväntasaus ylihuomenna auringon.

Läheinen kiinnitti huomiotani dokumenttiin (Tv-1, Areena: ”WORK”).

Katsoin sen taidenäyttelyn avajaiset ja Bachin Brandenburgilaisen N:o 3 eilen Rovaniemen Korundissa lusittuani.
Dokumentin viesti on, ettei kaikilta pojilta miehuuskoe onnistu yhtä hyvin kuin kirjassa ”Taivaanpallo” (Olli Jalonen 2018).

Rakentelen omaa versiotani asiassa jo toista vuotta työnimellä ”Everstien tarina”: ”Kun kylän viimein saavutti, hän mielipuoli olikin, tuo kurja kulkuri”. Runo 16-vuotiaan pojan äidilleen antamasta joululahjasta, viimeinen säe (1916).

Omien poikieni ollessa ”Taivaan pallo”-kirjan sankarin iässä, minulla oli tapana valmistaa heille maitoon keitetty kaurapuuro aamuisin mikrouunissa (20 minuuttia). Kouluun lähtiessä muiskaisimme vielä ”sumpin suulle”.

Elämässäni sumppi on nykyisin kahvia, puuro on hellalla veteen keitetty ja aamupalaa seuraa yksinäinen taival yksinäisen erikoislääkärin työhuoneelle.

Viktoriajärvelläkin on uponnut laiva.

Tervetuloa, talvi.
Ja ihmisen ikävä omille juurilleen.

Kuvassa puuro & sumppi, ennen aamusavuja

3 kommenttia artikkeliin ”The Graduate – Miehuuskoe

  1. Jotenki vähän erikoista lukea, että sinunkaltainen ihminen, jolla on mun mielestä tosi pärisyttävän laaja käsitys- ja ymmärryskyky oman erikoistumisen sisällä, ja ulkopuolella, kokee yksinäisyyttä. Luulis, että ympärillä ois sankoin joukoin ihmisiä silmät ja korvat höröllään. Mutta toisaalta voin jollaki tasolla samastua.

    The Work on katselulistalla, siitäpä sitte jälkipyykki varmaan tänne; toimii ihan hyvänä purkulaatikkona itellekki.

    Tykkää

    1. Yksinäisyys on vaikea rasti, mutta useimmiten kohdallani se on oma ja hyvältä tuntuva valinta – ei tietenkään aina.

      Tykkää

      1. On helvetin hankala rasti. Ite sitä on eläny aikoja, jolloin yksinäisyys ei ole ollut oma valinta, eikä hyvältä tuntuvaa. Nykyään sitä tuntuu, että on maksimissaan tylsää – tosin tätä jaksoa, kun kokee olevansa aidosti onnellinen ihminen suurimman osan ajasta ei ole vielä kestäny kovin kauaa, niin hankalapa sitä on arvioida ja sanoa missä tilanteessa sitä yksinäisyyden suhteen on. Yksinolo nykyisten ei kuitenkaan tuo yksinäisyyden tunnetta, vaan tällöin on aikaa keskittyä asioihin mitkä aikalailla vaatii sitä yksinoloa – ja löytyy ne kanavat jakaa niitä tunteita ja asioita, mitä yksinolo meikälle suo. Parhaimmillaan kohtaa jopa vailoisuutta*.

        *Vailo on mun kekkasema suomennus sanalle compersion. VAsta ILO. Kateuden vastakohta. Meikästä aika merkittävä kielellinen puute. Sana, minkä olemassaolo, ja yleinen käyttö saattais pehmittää jopa näitä miesten ongelmia.

        Tykkää

Kommentointi on suljettu.