Viisikymmenvuotias

Lähisukulainen täyttää tänään puolivuosisataisensa.

Hän syntyi Prahan miehityksen ja Vanhan valtauksen välitilassa.
Suomessa oli levotonta, itärajan takana oli runsaasti neuvostojoukkojen keskityksiä ja Suomelahdella paljon sotalaivoja.

Syystalvella Helsinkiin tuli pakkaskeli, -40C. Kuutosen raitiovaunu kyllä liikkui, mutta sen ovet eivät avautuneet. Piti kävellä kouluun, 4 kilometriä.

Siitä on sillä lailla pitkä aika, että pitää poiketa harakanvarpailla kirjoittamiani muistiipanoja katsomaan, että muistaisi oikein kaiken sen, joka tuohon aikaa järkytti mieltäni todella rajusti.

Ehkä tuona vuonna syntynyt runo kuvaa parhaiten sukulaisen syntymäpäivän mietteitä.

Jos höyryjyrä päälle ajaa
on sun turha parkua

Jos et löydä mistään kuljettajaa

Kun se kohti rajaa

juoksee täyttä karkua

Nyt on runoissa toinen tahti ja sen ajan taistolaisnuori – en minä – on tänä päivänä vastuussa 200 miljardin euron puhalluksesta suuren, tuolloin vielä suomalaisen pankin välityksellä.

Minulla oli tuon pankin tilillä 1950-luvulla saamani veikkausvoitto. 11 oikein (siihen aikaan pelejä rivissä oli 12).
Pidin tuota rahaa tilillä niin pitkään kuin pankki oli suomalainen. Ensin Postisäästöpankki, sitten Sampo-pankki ja nyt sitten mikä lie.

Pankin muuttuessa ”roeda poelser”- tai ”smoerrebroed”-pankiksi siirsin rahat suomalaiseen pankkiin, joka kaatui sitten kun itse olin lähestymässä omia viisikymmenvuotispäiviäni.

Ei sen kovin ihmeellinen historia tai pitkä taival toki ole, mutta sen verran myrskyinen, että jokainen sen läpikäynyt tämän päivän viisikymppinen ansaitsee vilpittömät onnitteluni.

Elettiinpä ennenkin ja ojast´ oltta juotiin.

Gézuar, M.
Se on albanian kieltä ja tarkoittaa onnea – Albania on nykyisin vähän samanlainen valtakunta jota Suomi oli silloin kun synnyit”

Kuva: 50-vuotiaan äiti ja isä kun hän jo oli mietinnässä

Mainokset