Pakko sanoa?

Siivoilen arkistojani, jotka ulottuvat lukioaikaan. Aiemmat muistiinpanoni Simo-vaari hävitti muutettuaan entiseen huoneeseeni asumaan. Komerotilaa kuulema tarvittiin.

Niitä aiempia merkintöjäni olen aika paljon ”kaivannut” ja niitä korvaamaan olen antanut mielikuvitukselleni töitä.

Aikajanani alku on v 392 eKr, nyt olen matkani kalkkiviivoilla, jotka jo ovat alkaneet pöllytä. Yskittäähän se. (en lainkaan pidä merkeistä eaa/jaa)

Hyvin iso osa hankettani on tämä yli 10 000 – sivuinen (printtisivuina) Arktinen puskurikapasiteetti, mutta kaikkein suurin paketti kuitenkin on vielä jossain 100 000 000 000 aivosoluni verkoissa, ilmeisesti suurelta osin RNA:n muodossa tai sokkeloissa.

Väliaikatiedotuksena seuraajilleni.

Aamun kuva sisältää yhden osoittamista ansaitsevan viestin: taustalla on suurenlainen lisko. Esi-isä tai -äiti.

Ehkä äiti? Alma mater. Siinä yliopistossa olen kelpo alumni.