@Labor Day

Maakunta(?)lehden päätoimittajalle lähettämäni kirje, josta hänen lehtensä julkaisi kahta ensimmäistä riviä lukuunottamatta oleellisen USA:n Labor Day´n aamuna (3.9.2018).

Kuva kertoo, mikä merkitys on Lapissa kolmannesvuoden aikana (marras-helmikuu) sille, onko kesä- vai talviaika valinta, jos kellojen siirtelystä loka- ja maaliskuussa EU:ssa luovutaan.

*

Arvoisa päätoimittaja

Sain paikallislehdeltä kyselyn kuntapoliittisesti Rovaniemellä tärkeistä asioista.  Uimahalli, valtuustosopimus, Aalto-keskuksen hajottaminen.

Vastaus pyydettiin lähettämään sähköisenä etunimi.sukunimi@kaleva.fi

Olin Lapissa ensi kertaa 1950-luvulla, jolloin lapsuudenperheeni auto pysähtyi Kittilän kirkon luo ja kuskinpaikalta kuului: ”Tämän saksalaiset aseveljet säästivät, mutta muu Lappi paloi. Katso, poika, että elämässäsi teet jotain sille, että tätä paloa ei enää Suomessa ja maailmassa tapahdu”.

Puolet biologisesta perimästäni tulee Suomen Arktikumilla 1942-48 toimineelta ihmiseltä, jolle Lappi oli hyvin läheinen. Hänelle ei ollut Kemin, Rovaniemen tai Sallan Lappia, vaikka hän kaikissa noissa kulmakunnissa työskenteli.

Aloitin Lapissa lääkärinä ja vaikuttajana 1971 syksyllä. Ensimmäinen tapahtuma oli saamelaisten taistelujärjestön (CSV) perustamiskokous maan suurimmassa kunnassa.

Veroja aloin maksaa Rovaniemen maalaiskuntalaisena 1976 alusta, jolloin myös äänestin ensi kertaa Lapissa esikoinen kantorinkassa harteillani.

Lapin loiston aika oli juuri silloin nousemassa. Maaherra, lääninhallitus, maan hallitus ja eduskunta olivat lappilaisittain hyvin miehitettyjä ja kaupunkien johto Sodankylän, Kittilän ja Posin kunnanjohtajien säestyksellä oli yhdessä puhaltamassa hiileen, jonka energialla maakuntaa kehitettiin. Asioista raportoi hyvin naisitettu sähköinen ja painettu kunnan-, maakunnan- ja valtakunnan media.

Yksi tosin ihmetytti Kymijokivarressa oppikoulun käynyttä ihmistä. Meille opetettiin, että käsite kymmenen virtaa on ”Oulu, Siika, Pyhä, Kala…”, mutta niin vain Lapissa tärkeän tilaisuudet päätettiin laulamalla ”Kymmenen virran maa”.

Eiväthän Kemi- tai Tornio-joet kuuluneet suomenkielen oppitunnilla opittuina tuon laulun sanoihin.

Yhteistyö Kemijärven, Rovaniemen, Tornion ja Kemin kanssa kuitenkin toimi, maakunta tarvitsi kaksi lääninsairaalaansa, mielisairaalaansa ja yhden alue- sekä tuberkulossisairaalan ja keskustelu kunnallis- ja lääninhallinnon huipulla oli vaivatonta. Manninen, Leino, Virtanen, Salo, Pelttari, Maunu, Mauno ja ennenkaikkea Oinas ja Pokka.

Nyt Lapista on tullut vihollisuuksien maa. Saamelaiset, lappalaiset, sallalaiset, sodankyläläiset, rovaniemeläiset, kemiläiset, torniolaiset ja pelkosenniemeläiset pinnimmaisina, mutta koko maakunta kyllä kuohuu kuin  Kittilän, Muonion ja Kolarin kunnanrajoilla konsanaan.

Vihaa, inhoaa, pelaamista, maankaivamista veljen ja siskon jalkojen alta ja sittenkin:

haaveilee taivaita

Lapin lähimmät kumppanit ovat olleet Kuusamo, Kainuu ja Oulu. Niistä vähitellen Eino Leinon lukiokaupunki Oulu on vetänyt pisimmän korren ja Pohjois-Suomen rahat ja koulutus ovat nopeutuvasti keskittyneet sinne. Viimeksi sinne on alettu siirrätellä ”pesemme-toistemme-paitoja”-toimintaa eli kovasti pinnassa olevaa SoMa´ta (sote- ja maakunta-uudistuksen uusi ”lempi”-nimi).

Aloitin käytännön poliittisen toimintani kolmisenkymmentä vuotta sitten, koska valitsijat minut, omasta tyrkyttämisestäni, vaikuttamaan lähettivät.

Olen sen jälkeen päättänyt ja valmistellut asioita ammattijärjestöissä, kolmannella sektorilla, kunnissa, seurakunnissa, maakunnassa, valtakunnallisissa verkoissa ja Euroopan unionissa.

Työtäni lääkärinä olen tehnyt Lapin jokaisessa kunnassa.

Näiltä näköalapaikoilta on minulle kerääntynyt aika lailla vastuuta siitä, mitä on päätetty.

Sen vastuun painamana toivon, että Lappi alkaisi pelastaa itsensä nyt, kun siihen on vielä hiven aikaa.

Muutoin käy, niinkuin Valtionvarainministeriön SoMa-johtaja Päivi Nerg (KD) on tänä kesänä ennustanut:

”Maakuntien määrää Suomessa voidaan joutua tarkistamaan”.

Kymmenen maakunnan ja Kymmenen virran itsellisenä toimijana ei keskenään riitelevä ja toisiaan selkään puukottava maakuntamme ”ole saletissa”.

Peace, Bros and Sisters, niinkuin Amerikoissa tavataan sanoa.

Yhteiseen hiileen pissiminen ei enää kanna eikä ilmastoa pelasta.

Pian Jäämeren radankin huomataan olevan jo valmiina: Savon- ja Pohjanmaan-radoilta on leveäraiteinen reitti rautahevoille Murmaskiin Kostamuksen kautta eikä sieltä ole enää montaa poronkusemaa syväsatamaan konttilaivoille, mihin se sitten kaivetaankaan Kauko-Itää lähentämään.

Ei siinä radalla ole kuin yksi kivi, jonka nimi on Krim.

Siitä neuvottelevat muut kuin Enontekiön jne kunnanhallitukset.

Antti Liikkanen
Rovaniemi, Lappi – Lapland
Suomi – Finland