Pomerania 1979

Lapsuuden laivamatkani Itämerellä tapahtuivat S/S-laivoilla Aallotar (Bore III), Oihonna, Birger Jarl. Tukholma, Kööpenhamina, Travemünde.

Niitä seurasi D-day-alus Viking I (060644) ja uuden polven Hansa- ja Finnexpress jatkonaan erilaisia juottamo-syöttämö-aluksia Turusta, Vaasasta, Kokkolasta, Göteborgista ja Raumalta sekä rahtialusten armeija.

Rahtialukset ovat Grimald-omisteisia tapoja viedä Suomelta tuhkatkin pesästä.

Viikolla oli vuorossa Gabriella. Sitä Erottajan Essolla miettiessä kuulin tarinan Pomeraniasta 1979.

Lähenneltiin kahta isoa Mare Balticum – haveria: Estonia ja Wilhelm Gustloff, jotka veivät tuhansia Itämeren syliin. Kertoja ei tuon matkan jälkeen ole ”stig ombord”, ei ensimmäistäkään kertaa.

Edessäni on vielä seikkailu taifuunien lomitse Korean ja Japanin aluevesillä, joissa kytee erityisesti tsunameita, sotia, maajäristyksiä ja ydinkatastrofeja.

Kuuntelin siis tänä aamuna Rovaniemen Palloseuran ja Rovaniemen Reippaan tarinaa 1979 matkasta Pommernin rannoille,

Noiden matkojen etujoukko oli kuningas Kustaa II Adolfin ”kaikkien aikojen sodan”-reissu. Eurooppaa polttaen hän keräsi ”polttouhrit”. Hän teki sen hakkapeliittojen kanssa Lützeniin 1630-luvun alussa.

Jään yhä enemmän arvostamaan tämän vuoden ”minun kirjaani”.

Taivaanpallo, Olli Jalonen.

St Helenalta ”Postilaivalla Lontooseen”, 1690-luvulla.

Että näkisimme

Navigare necesse est vivire non est necesse