Ajatuksen riento, vähän muutakin

Aurinko on pilvettömällä taivaalla, porvarit on ohjattu illalla klo 8 jpp kuuntelemaan iltakellot, iltavirsi ja nukkumaan ja ne ovat nyt sitten uuteen, lämpöiseen  kesäsunnuntaihin heränneet.

Ajatuksen rientoani on seurannut useitakin nimettyjä ja tuttuja ihmisiä, joiden kanssa tavatessa tulee mietittyä miten ihminen ja hänen viestinsä liittyvät toisiinsa.

Lisäksi sosiaalisen median aikana on ihmisten kesken aina esiintyneitä stalkkereita alkanut ilmestyä joukkoon.

Sellaisilla toimijoilla ei ole fyysistä hahmoa, mutta sitä vahvempi virtuaali-olemus.

20 vuoden aikana olen antanut ajatusteni rientää lähinnä kahdella alustalla, joista toinen on suljettu, toinen tämän puskurikapasiteetin muodossa avoin.

Kumpaankin näistä on liittynyt persoonaton, toimiva, älyllisesti viritetty ”hahmo”, pokemon, jollainen arvaukseni mukaan on tuttu varmasti kaikille some:ssa tai edes jonkinmoisessa julkisessa roolissa olevalle.

Olen näihin hahmoihin, tuntemattomiin sotureihin, väsynyt.

Sellaiset tekevät ”ajatuksen riennon”, niinkuin viisas ystäväni tällaisia ”blogeja” kutsuu sisällöltään, aika turhaksi tai ainakin ylämäeksi.

Toisaalta voi kirjoittaa, mutta toisaalta pitää varoa.

Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että varottavia asioita alkaa olla yhä enemmän.

Niihin en halua enää sisällyttää näitä kahta stalkkeri-hahmoa, mutta en heitä millään olemassa olevalla keinolla saa/voi kyllä vaientaakaan.

Koska kyseessä eivät ole aikuiset, vastuulliset, neuvottelukykyiset tai -haluiset ihmiset vaan itse oman hahmonsa luoneet roolihenkilöt, olisi neuvottelu kaiken lisäksi täysin hukkaan heitetty aie.

Tämä on Arktisen puskurikapasiteetin ja sen ”isoveljen” roolihahmon – puskurikapasitoija –  polun pää.

Sitä ei seuraa jyrkänne tai äkkisyvä.

Aamun kuva (-aLii-7,72018) kertoo Naantalin vierasvenesatamassa esiintyvästä hauskasta rumpalista (roolihahmo, kyllä!) joka sesonkiaikana käy kaupunkilaisille muistuttamassa, että ”päivän työt on tehty ja hyvät porvarit voivat laskeutua levolle auringon kera”.

Rumpalin lopetettua kirkon tornista kaikuu iltavesper, jossa trumpetilla tornin neljään eri ilmansuuntaan avautuvista luukuista kajahtaa iltavirsi. Siis neljästi.

”Oi Herra luoksein jää, jo ilta on…”