Reviiritaisto

Viikonlopuksi lämpenee, eilen oli Tukholmankadun Mäkkärillä ukkossade, Luonnonmaalla hellepäivää edeltävä aamusade muistuttaa Kehlsteinhausista: sielläkin on mustia lintuja, joilla on keltaiset jalat.

Osuin eilen Kekkosen Suomelle neuvottelemassa Porkkalassa tilanteeseen, jossa yksi koira kohtasi kolme muuta niiden nautinta-alueella. Mielenkiinnolla seurasin tuota ”sinisten yritystä löytää toimintatilaa perussuomalaisten reviirillä”.

Kuka näitä erilaisten ahneiden, valtaa ja toimintatilaa etsivien tahojen taistoa pitää yllä? Mikä houkuttelee niin muurahaisen, koiran kuin poliitikonkin täysin kohtuuttomiin yksilö- ja joukko-liikkeisiin, joista pahimmoillaan seuraa kymmenien miljoonien lajitovereiden liian varhainen kuolema ja kymmenkertaisen joukon vammautuminen. Ympäristökatastrofeista puhumattakaan.

Kuka tietenkin pitäisi korvata sanalla mikä?

Kirjassaan tätä asiaa pohtii Markus Leikola kolmen venäläis-psykologin keskustelujen kautta koirien käytöstä mallintaen.

En tullut Lurian, Vygotskin ja Pavlovin syvämietteisistä keskusteluista ”Uuden maailman katu”-kirjassa hullua hurskaammaksi, mutta sen eilen totesin, että noin tunti meni neljältä koiralta sen tajuamiseen, että pienin ja pörröisin oli kukkulan kingi.

Kaksi 50-kiloista noutajaa ja yksi puolta kevyempi sudenluontoinen vauhtiveikko oppivat kuuntelemaan parikiloista, kimeä-äänistä nakua ja piha rauhoittui.

Mikä on tarinan tai havaintoni viisaus?

Jätän asian kokonaan arvoisan vieraani mietittäväksi.

Aamun kuvasta (-aLii-5.7.2018) puuttuu kukkulan lopullinen kuningatar, kana wannabe-pomojen tunkiolla

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Reviiritaisto

    1. Niin, Formosa, Islanti, Suomi, Kroatia, Pohjois-Makedonia…hyv´on pienen laususkella, ison mäen kalliolla…

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.