Les Feuilles mortes

Aurinko lämmittää, samoin kiuas – koirani Charlie nauttii +100C:n lämmöstä ja erityisesti löylystä.

Viikon kuluttua koiruu saa vanhan nimensä, Wlanista tulee Vladi.

Jo parin päivän ajan metsämökkini balkongin laudat ovat alkaneet täyttyä kuolleista lehdistä.

Pensaissakin on jo ruska. Siksi illan kuvakin on mustavalkoinen. Keltainen ja punainen hehkuisivat väärää viestiä, joka kuitenkin olisi oikea.

Se oli tässä nyt, 72. kesä. Tosca ja Käenpesä odottavat toki, mutta kesä, se kypsyi jo.

Kesäkuussa 1964 soitin Lappeenrannan kesäyliopiston avajaisissa maaru täynnä Atomia ja Vetyä Joseph Kosman Kuolleet lehdet. Etelä-Saimaa-sanomalehti otsikoi naisten menettäneen sydämensä.

Näin ei käynyt.

Yksinäinen pizza Adriano Bar´ssa siitä tuli, kun muut Voipiot menivät avajaisristeilylle.

Saattoihan se eväs olla myös Cottoletta Milanese, jollaisia sittemmin olen nauttinut vähintään kahdessakymmenessä eri kaupungissa ja kylässä.

Parempaan kuin mihin Adriano Vinciquerra ja Kietäväinen pääsivät ei yksikään ole ulottunut.

Tätä kirjoittaessa Ylioppilaskunnan laulajat Radio Yle 1:ssa tunnelmoivat ”Tuonen lehto”, mutta ei minua tässä ”Sydämeni laulussa” kuolema tai loppu (exit!) mietitytä vaan se, että niin moni älyissään oleva ihminen eri puolilla maailmaa toitottaa pasuunaa:

”It´s Over”.

Viimeksi näin rähjäsi yrmeä-ääninen iltahartauden pitäjätär, jolla ei ollut vähäistäkään aavistusta siitä, että asiat eivät koskaan ole olleet hänen mainitsemissaan asioissa paremmin. (hae Hans Rosling).

Ei enää Isak tai Kain nosta kättänsä.

Ei tämä ole ”over”, tulee seuraavia kesiä ja seuraavia sukupolvia.

Lähestyn tämän tarinani loppua kuitenkin.

3937 nyt, neljää tuhatta tuskin tohdin ylittää. Alan sirotella päivityksiä varhaisaamujen sijasta vapaasti 24 tunnin sisälle, mutta yksi minua todella pelottaa.

Kemppinen ei enää päivitä.

Hyvät ystäväni, antakaa minun tehdä tämä urakko loppuun rauhassa.

Että jaksaisin taas ensi talven.

Se on monen, monen muun toive, ei minun vaatimukseni.

kuva (-aLii- 3.7.2018 iltasateessa) jättää värit katsojan sieluun, ei pisaroita