Etäisyys Nürnbergiin

Kylmä, kirkas aamu, ohutta yläpilveä.

Aloitin Helsingin ja Kouvolan Sanomien lukemisen ennen Aku Ankkaa. Vain viime mainitun seuraamisen olen lopettanut, mutta Hesarin kesälahjana sen nyt ”maksutta” tilasin muutaman numeron ajaksi.

1950-luvun alusta alkaen media on muuttunut koko ajan moni-ilmeisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi, mutta nyt suunta on kääntynyt. Erittäin paljon vahvaa mustavalko- ja vihollisajattelua tulee vastaan liki viikottain lisääntyvänä.

Piru on irti.

Eihän tämä ensi kertaa maailmanhistoriassa näin mene. Enemmän juutalaisten, mustien, keltaisten ja homojen vihaa on varmasti aikanaan ollut kuin nyt. Mutta toisaalta, tämä pahuuden tsunamiksi muuntuva aalto on ehkä vasta alussa?

Toinen asia on, että artificial intelligence alkaa pian oppia tämän trendin ja sitten ei enää ole paluuta kultaisen säännön tai bolsevistisen rauhallisuuden aikaan.

Pitäisikö minun sitten huolestua tässä erityisesti jostain?

Kyllä vain. Eniten olen huolestunut tuomiopäivän sävyistä niissä ammateissa ja laitoksissa, jotka vastaavat työnsä kohteista eettisesti. Ainahan ne moraalisesti vastaavat, mutta että eettisesti, sisäisen normin velvoittamina. Moraali on ulkoinen normi, JSN:n, Valviran ja tuomiokapitulin valvoma. Eettinen on alkukantainen, varmuudella toimiva omatunto, silmä silmästä, hammas hampaasta.

Kolme erityistä ryhmää minua mietityttää. Lääkärit, hoitajat ja papit.

Jos – tai siis kun – heistä on tulossa Augustinuksensa, Nightingalensa ja Hippokrateensa kieltäjiä, on piru irti. Taas kerran.

Edellinen kertahan oli Belgian siirtomaaherruuden ja kolmannen valtakunnan aikana. Eutanasian, mengeleiden, leopoldien ja gretchenien age-of-aquarius-kausina.

Suomen tunnetuin ja  varmaan rikkainkin normintekijä kirjoittaa tuoreessa kaupallisessa aviisissa (R*) asiasta kolmella sivulla.

Hän toteaa, että jos jalkapallostadionille minuutin välein tippuu aina kaksinkertainen määrä vesipisaroita, stadion hukkuu 45 minuutissa. Viimeinen minuutti on hankalin, koska ennen sitä stadion on vasta puolillaan, mutta sen päätyttyä kaikki ovat hukkuneet.

Kehitys Risto Siilasmaan saarnan kiistämättömän viestin mukaan kun on eksponentiaalinen.

Ei lineaarinen, ei aaltoliikettä.

Mooren laki ei edes horjahda.

Ei siinä taida auttaa edes se varma tieto, että vastuu asiassa on johdolla.

 

Kuva: (-aLii- 14.2.2018): Ei auta, että vastuu asiassa on johdolla; Eduskunnan suuren salin katto

Lopussa joskus kiitoskin seisoo. Ei koneoppiminen pelkkää maailmanlopun odotusta ole.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005730684.html