Voi pientä kulkijaa, väsymys käy jo käpälään

Kolme Celsius-astetta kylmempää kuin eilen tähän aikaan, mutta tänään sitten pisimpään valoisaa. Maa alkaa tänään hetkeksi seisahdettuaan kellahtaa vastapäistä napaansa kohden.

1950-luvun alusta alkaen näihin aikoihin asti on elämänpiirissäni töistä ja kouluista ollut tapana olla pois säädetyt viikot päivän ollessa pisimmillään. Ennen 1945 kevättä näin ei ollut moneen vuoteen.

Yksi vahva peruste sorvin, koulun ja Kesärannan puistokutsujen nostamiseen pahisten joukkoon hetkeksi on levon tarve.

Lepo tosin olisi viisainta nauttia karhun tavoin. Loppusyksystä ja masu täynnä vastapoimittuja marjoja.

Mutta ei homo sapiens olisi viisas, jos ei hän toimisi jatkuvasti eri tavoin kuin peritty tieto ja kokemus kertoo tai käskee.

Tähän aikaan vuodesta on syytä tuntea itsensä väsyneeksi vuoden töistä ja vaipua itsesääliin siitä, että alaiset, esimiehet tai vertaiset eivät enää tue. Vain köysi tukee, mutta sekin usein liian raskaaksi asettuvaa kantamusta. Hiljaa virtaa Don, Volgan lautturit.

Koska minulla ei ole enää useaan vuoteen ollut osaa eikä arpaa työvuodenkiertoon, ihmettelen itsekseni, kuinka se väsymys voikin käydä niin käpälään, että itseään tekee mieli voivotella.

Sain hiljattain kolmea ei kanavaa pitkin viestin, jossa minua oikein joukolla kiitettiin siitä oivalluksesta, että olen ymmärtänyt väistyä pois työpöytieni äärestä antaen mahdollisuuden nuoremmille, viisaammille ja osaavammille siirtyä tilalleni.

Kuinka viisas viesti.

Aamun kuva (-aLii- 20.6.2018): Osa meistä osaa kantaa alkuperäiskansansa symboleja kunnialla

Association Football tänään: Messi