Sovittelija

Kylmä yö, hillankukalla ”he on hiinä ja hiinä”. Sentään tuulee, ei sada rakeita. Tenon kirjeenvaihtajani uudisoi kuvallisesti, että Outakoskella tuli yöllä jo toinen ensilumi jäiden lähdettyä, mutta siellä ei hilla vielä onneksi kuki.

Olen elämäni poliittisella puoliskolla kohdannut kaksi sovittelijaa. Kumpikin on miehiä. Kummankin taito sovitella on ilmeisesti perinnöllistä, vaikkei heidän suvuissaan yhtään sovittelijaa tule tarkemminkaan kysyessä esiin.

Sovittelijan voisi tuntea silmistä, jos niitä on riittävän paljon tarkastellut. Hänet voisi myös tunnistaa äänestä, mutta ei hajusta.

Ehkä tärkeintä sovittelijassa on se sama kuin menestyneissä keskiasteen johtajissa. Siinä joukossa, josta valikoituvat suuret johtajat. He eivät ole sieviä, komeita, uljaita, pitkiä, uhkeita tai seksiä mitenkään tihkuvia. Voin toki arvata, että lähietäisyydellä tilanne on erilainen, mutta kun nyt on puhe kahdesta miehestä ja tiedättehän PoriJazz66…

Sovittelijan tehtäviä, rooleja tai kykyjä ei voi opetella, mutta sovittelijan kyvyt omaavia voi kyllä listiä. Ja heitä myös listitään: ”Jos ei osaa valita puoltaan, tapetaan pois kuleksimasta, kyllä väriä pitää kyetä näyttämään, kyllä jämpppttti on nii”.

Yleesä sovittelijat kuolevat nuorena, mutta oikein hyvät sovittelijat tuntuvat elävän lähes ikuisesti. Siihen asti ainakin, että he ehtivät saavuttaa uutta, erityistä, iän mukanaan tuomaa voimaa eli Gevurah, 80v+.

Keitä nuo kaksi vielä elossa olevaa suomalaista tuntemaani miespuolista sovittelijaa sitten ovat?

Aamun lehdessä kerrotaan yhden sovittelua osanneen kuolleen ”gevurah”.

”Kell onni on, se onnen kätkeköön”, ”vapaa on  vain umpihanki”.

Kuva: Miltä näyttää myrskyn jälkeen (-aLii- 3.8.2017)