Uusi orkesteri

Valoisaa ja kylmää.

Olen aika vähän elämäni mittaan vaihtanut. Erityisen vähän olen vaihtanut elämänkumppania, asuntoa ja työpaikkaa.

Politiikassa en ole vaihtanut  puoluetta, mutta olen vaihtanut orkesteria, missä kulloinkin soitetaan. Niitä on ollut niin monia, etten edes yritä laskea: 1984-2018.

Uuden orkesterin kokoontuessa on tilaisuus arvioida. Onko ”das Kapelle” hyvä, onko se kehityskelpoinen, ovatko ensiviulisti ja kapellimestari ihmisiä paikallaan ja ennenkaikkea:  onko bändin roudari osaaja.

Nyt on taas ollut tilaisuus nähtä täysin uusi reilu 60-jäseninen pohjoisen säätäjä.

Rutiinilla katsoin nuo ylläolevat asiat. Onneksi roudari olikin ennestään tuttu.

Iän myötä tärkein arvioitava ei enää voi olla muiden osallistujien joukko vaan se yksilö, jonka näkee peilistä hampaita vieraassa hotellissa illalla tai aamulla pestessään.

Aamun kuva ehkä parhaiten viestii, mitä uusissa laumoissa huuhaileva arktinen puskurikapasitoija tällä kertaa peilissä kohtaa liki satapäisessä uudessa karjalaumassa.