Friisiläisjänis

Yöllä ei ollut pakkasta. Vaihdoin helluntain valmistuspäivän illalla lämpömittarin paristot ja sen minimi näyttää +3.6, nyt jo 7.0C: vien kukat takaisin ulos.

Ulkona huomaan friisiläisjäniksiä laitumella. Mustaa, harmaata, valkoista. Niillä on metamorfoosi.

Aamun lehdessä sen päätoimittaja pohtii, miksi media on lopettanut kaiken sisäisen (ja julkisen) itsekritiikin. Hän kaipaa toimittaja Saksan 1990-luvun ohjelmaa ”Maailma sanojen vankina”.

Minä en kaipaa.

Osaan mediakritiikin ilmankin. Esimerkiksi eilen Windsorin iloisia rouvia oletettiin kylän raitilla olleen tuhansia. Koska olen siellä käynyt kahden vanhimman lapseni kanssa syömässä Wimpyn (juna lähti Paddingtonin asemalta), arvelin vaimolleni, että rouvia oli 100 000. Tänään mediakin on nöyrtynyt: oli niitä satatuhatta.

Mutta vieläkään se ei kerro, että hääpuheen piti Martin Luther King, joka sanoi: ”Je Accuse”. Ilmiselvästi The Queen oli otettu, niin oli yrmy fasaadi hänellä.

Ammattiliittoni (Suomen Lääkäriliitto, SLL – sattumoisin sama kirjailyhennelmä kuin Suomen LehtiMIES Liitto, Suomen Luonnosuojelu Liitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Liikennelentäjien liitto) on päättänyt poistaa kirjoistaan (savustaa) 70 vuotta täyttäneet jäsenensä.

Päätöstä on tekemässä myös yli 70-vuotiaita lääkäreitä.

En nyt ihan muista, minkä ikäinen lääkäri Sinuhe oli viimeisiä, eutanasiaa lähenteleviä ajatuksia Mika Waltarin kynän välityksellä lausuessaan, mutta itse olen hyvin ihmeissäni.

Sillä minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa ihmisessä, joka on ollut ennen minua, ja ihmisenä elän jokaisessa ihmisessä, joka tulee jälkeeni. Elän ihmisen itkussa ja ilossa, hänen surussaan ja elossaan elän, hyvyydessään ja pahuudessaan, oikeudessa ja vääryydessä, heikkoudessa ja väkevyydessä. Ihmisenä olen elävä ihmisessä ikuisesti, enkä sen tähden kaipaa uhreja hautaani ja kuolemattomuutta nimelleni. Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät

Mikä järki tai tunne määrittää sellaista, että juuri näitä eutanasiaikää lähestyviä jäseniä halutaan ”loin de coeur, loin des yeux”.

Ehkä se liittyy havaintooni, että yhä useampi yli 70-vuotias suomalainen ei halua kuolla vaan haluaa vapaan, maksuttoman eutanasian? Ei SoTe:a, ei Maakuntauudistuta, ei homoliittoja kirkon siunaamana, EI, EI ja EI.

Vaan ehkä sittenkin kyllä, kunhan ei ole taitettu indeksi, Lipposen tuho.

Kun menen uudelleen paraatiovesta pihalle, ovat friililäisjänikset edelleen laitumella ikäänkuin aikoen jotain?

Odottavatkohan ne…

Kuolemaa? Rakkautta? Siunausta?

Aamun kuva (-aLii- 20.5.-18) Terho Pursiainen: ”Nauru on tappavin vuorovaikutuksen muoto”