Kantaanipyhien Sikasykli

Ihanan lämmin aamu: +9C,  satakieli ja mustarastas taistelevat äänitilasta sini- ja talitiaisen kanssa auringon jo päivättyä helg´en (helghathorsdagh)

Kaikki tosin eivät helatorstaita, loppiaista tai helluntaita siedä. Pian ammutaan joulukin, pitkäperjantaista puhumattakaan.

30 vuotta sitten olin aloitteleva mahtiherra Rovaniemen kaupunginvaltuustossa, jossa istuin ensimmäistä kauttani.

Tuossa historiamme suurimpien talouskuplien aikakauden hype´ssa poimin kulttuurilistalleni ”to do” kaksi: Suomenlinnan ”Taru Sormusten Herrasta” ja Olavinlinnan ”Aida”.

Nyt on mahtini lähinnä savuavia ja sammuvia raunioita, kuplat kansantaloudessa ovat jälleen kasvamassa ja mitä onkaan ohjelmassani.

Olavinlinnan ”Tosca” ja Suomenlinnan ”Yksi lensi yli käenpesän”. Turun Kaupunginteatterin ”Taru Sormusten Herrasta” toki on tässä kuin ”ensimmäinen…toinen…ja KOLMAS kerta” eli ”kerta vielä kiellon päälle”.

Tekijät ovat samoja, yleisö on samoja eikä kukaan ole reilun ihmissukupolven aikana yhtään mitään oppinut.

Se koston kierre, joka 1980-luvun lopulla Suomessa etupiirien välillä vallitsi kaikkien jo huomatessa, että ahneudella on aivan pian tosi paskainen loppu, ei mihinkään ole kadonnut. Soros-rules, niinkuin sitä sanotaan.

Se vastakkainasettelun aika, jota Jaan Kross kuvaa ”Kolme Katku Vahell”-teoksessaan (Uppiniskaisuuden kronikka) ja Olli Jalonen puolestaan ”Taivaanvalot”-uutudessaan, on edelleen ennallaan ja voimissaan.

Jobin kirja, Ilmestykirja NYT,  pohjoisten uroiden pohjan-akkojen provosoima loputon kalevalainen ahnas uho.

Arkipyhiä vihaava osa kansastamme ei oivalla.

Mauno Koivistosta alkaen ja Suomen Yrittäjien tuoreeseen johtajaan asti, ei valtias vaikene ennenkuin Mooseksen käskyistä kolmas on tuhottu ja tuhkatkin upotettu kokemattomuuden mereen.

Kansa ja sen johto ei 99.9%:sti edes ymmärrä aamun saarnani otsikon termiä ”Kantaanipyhät”.

Tuo tarkoittaa sellaista aikaa, jolloin rukous-sunnuntain ja taivaaseenastumisen välisenä puolen viikon jaksona tunnelma oli Iso- ja Pikku-vihan Itämaassamme niin pyhä, ettei edes ruoho kasvanut.

”Sus saron siunakkoo!”

Illalla turkulaisten mainion Sormusten herrojen nelituntisen revittelyn jälkitunnelmissa seurasin toisella silmällä SUB-kanavalla elokuvaa, jossa kaikki ainakin noin aluksi kuolivat.

Ihmiskuntaan on elokuvassa tarttunut prioni, joka saa yksilöt tappamaan itsensä.

En katsonut elokuvaa loppuun, koska en ole riittävän masentunut. Juicen ”Ihmiskunta tekee itsemurhaa” toki on korvamatona aamuyöstä herätellyt. Viidestoista yö.

Kun Pandoran lippaan kannen avaa, sieltä tulee maailmankaikkeudellemme valo. Kaiken surkeuden valaisevaa valoa seuraa loputon määrä vitsauksia, taruja, tragedioita ja itseään toistavia sikasyklejä.

Viimeiseksi lippaan pohjalle jää

TOIVO

 

Aamun kuva (-aLii-9.5.-18): ”ashes to ashes”, Gamla Karleby