Samin ja Frodon maailma

Pakkanen iskee viimeisen kerran tänä keväänä, seuraavaksi on tulvan vuoro.

Elämäni on puolesta välistä alkaen ollut Taru Sormusten herrasta. Tarina on Suomen ja Viron kalevalaiseen perinteeseen nojaava ja miljardit ihmiset valloittanut. Koska siinä on vähän naisia, se on epätasa-arvoinen.

30 vuotta sitten olin Viaporissa,  i Sveaborg ja Suomenlinnassa kokemassa hobittien ja Klonkun seikkailuja, huomenna sama toistuu Aurajoen rannassa.

Kun tutkijat tänään muistuttavat, ettei ihmiskunnalla koskaan ole ollut näin hyvin, minä taas muistan, ettei koskaan aiemmin ole ollut niin oikeudenmukaista ja laajalle levinnyttä poikien ja miesten seikkailua.

Seurasin televisiosta Orson Welles – elokuvan Macbeth hiljattain. Olen nähnyt tuon Shakespearen näytelmän myös muodossa, jossa tuota juonijaa ja säälimätöntä vallankäyttäjää esittää nainen (Q-teatteri).

Tällaisia pohdintoja on mielessäni, kun tänään siirryn Veijo Meren maisemissa sinne, missä Suomen aamunkoitossa tiet olivat huonoja, mutta hevoset hyviä.

 

Kuva (-aLii- 8.5.-18): viimeinen kuura