Vuosien suloista karttumista

Vaikka mittari on miinuksella, on autonlasi enemmän huurussa kuin kuurassa, aamuaurinko hihittelee pikkuisen pilven takana.

Muuan neurologi (Markku T Hyyppä) selvitti Pohjanmaalla kulkiessaan, että mitä enemmän teet talkootöitä ja laulat kuorossa, sen pidempään elät terveenä ja onnellisena.

På svenska.

Kolmena vapunaikana peräjälkeen tätä on virolaislähtöisen Karti Joametsin johdolla Napapiirillä ihan seitana harjoitettu: kainalosauvat kolisten kolmekymmentä ihmistä on kiivennyt Korundi-kulttuurikeskuksen lavalle pianonsoittajan (Minna) ja saksofonistin (Hande) kera. Ai niin: basisti Saitajoki & rumpali Enbuska.

Ensin laulettiin työväenlauluja, sitten sotaa & vappua, tänä vuonna rakkautta ja hippejä.

Olen aivan varma, että jos en olisi osallistunut kolmen erittäin merkittävän järjestön toimintaan palkatta kymmenien vuosien ajan, olisin onneton ja kuollut.

Koska tämän lisäksi olen osallistunut mieskvartetin touhuihin Bellmanin kimpussa yli 20 vuotta, olen varmuudella onnellinen ja elossa ja aamun lääkkeetkin olen ottanut.

Eilisen kuorokonsertin ohjelma palvelkoon päivän kuvana:

”On tässä kaupungissa vaikeaa”

 

Kotiin tultua päätämme siirtää saunapäivän sunnuntaiksi ja niin minulle jää aikaa löytää kirjallisuudesta kaksi toisiinsa liittyvää asiaa:

Lakkakääpä (kiinalainen lääketiede) auttaa tautiin kuin tautiin ja Hillakarhu (Niilo Aikio 2015) on tappavanakin aika sympaattinen elläin.

 

*

 

Jälkikirjoitus (lähinnä omaan historia-friikkiseen käyttööni):

Olin ehdokkaana vaaleissa, joissa äänestys% oli 26.8, joka oli edellisten vaalien 17.5%:n aktiviteettiin verraten melkoinen uutinen (43 596 käytti äänioikeuttaan, nousu edellisiin vaaleihin 25,8%!!).

Omalla vaalialueellani sain kymmenenneksi eniten ääniä, valituista siis viimeinen.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että äänestäjistäni 196 / 268 käytti ääntään piirtämällä numeron vaalilippuun. Digiäänestys kun ei ole 71-vuotiaan juttu.

Vielä on edessä, JLS, parit-kolmet vaalit. Niissä ei kunnian kukko ennenkään ole laulanut, mutta ”kanana kanojen joukossa” on hyvä olla (kts Niilo Aikio: Niga; ”Kukko”, s 47; Nema 2015).