Lomaa omasta elämästään

Kirkasta. Naurolokkien kirkuna peittää Bachin Brandenburgilaiset ja Bruchin viulokonserton, auton etuklasi on vielä jäässä.

Palveluitani tilaava ”Antti” kysyi eilen: ”Miten kaimalla loppuvuosi”.

Eräs tilaaja, Pihlajanlinna OY, ei kysyisi. Se heittää työvoimaista, osaavaa ja kyvykästä SoTe-tykinruokaa Kauko-Idän risteilyille. Lääkäreiden jatkaminen työelämässä meidän täytettyämme 65 vuotta on yksityiselle SoTe-tuottajalle kauhistus.

8000 lääkäriä eli liki kolmannes tosta vaan tunkiolle – kun meitä muutoinkin on niin paljon liikaa. Mehiläiselle, Pihlajalinnalle, Coronarialle ynnä muille.

Koska palveluitani maksajilleen (potilaille) tilaa julkinen taho, lupasin vastata ”miten loppuvuosi”.

Tuossa tuokiossa kahdeksan kuukautta oli plakkarissa, kirjoissa, kansissa ja allakoissa. Mutta mikä erityistä: yhtään digijalanjälkeä ei mihinkään jäänyt. Kaikki printtinä. ”Vapisevin vanhuksen käsin”-algoritmilla kirjattuna.

Syvämietteiseksi muutuin kun illalla syntymävuotenani valmistunutta elokuvaa natsi-siasta seuratessani katsoin, mitä loppuvuoden kuluksi olin päivällä saanut aikaan.

Värit!

Punainen, kielletyn väri, on merkitsemässä niitä päiviä ja jopa viikkoja, joina olen lomalla omasta elämästäni. Edellyttäen, että työ todella on oma elämäni. Kyllä se on. Loma ei kuulu elämään, erityisestikään loppuelämään. Pisin punainen pätkä näyttää olevan kaksi viikkoa kaksi päivää.

No entäs sitten se päivä ja viikko, jolloin olen omassa elämässäni. Työssä. Pisin tuollainen jakso on kahdeksan viikkoa.

Se on merkitty printtilehdille keltaisella.

Keltainen on värien joukossa valheen väri. Keltainen kravatti, keltainen jakku, keltainen kotelomekko, keltainen auto, keltainen auringonlasku (eilen oli sellainen, heti Kärppien voiton jälkeen).

Miksi keltainen on valheen väri? Sitä selvitti seurueellemme viime keväänä Wittenbergissa mainio espanjansuomalainen punatukkainen oppaamme: kulta on aina ollut väline, jolla on saatu ihmiset pörrönä hakemaan vaikka kuuta taivaalta. Keltainen leikkii olevansa kultaa.

Esittelin eilen ennen natsi-sika-elokuvan alkua ruokapöytämme toisella puolella istuvalle vaimolleni SoTe-suunnittelun nykyvaihetta sellaisena kuin se on Lappeenrannassa koettu (Eksote).

Vastapäätä oli hetken hiljaista, koska YLE-uutisten juttu netissä on lång-play eli pitkä ja perusteellinen.

Sitten huulet napsahtivat ja tuomio kilahti:

”Tässä on kyse vain rahasta”.

Niin muuten onkin.

Aamun kuva: Pertti Saari, Seppo Öfverström ja Upi Kärri kotimme kaapin päällä