Kulttuuri-HyTe

Lunta uusi sentti taas ja nollakeli, joten vaihdan tänään datsuniini kesärenkaat.

Viime vuosituhannella kävin vaimon kanssa usein Suomen Kansallisteatterissa, kun se sijaitsee niin somasti Lapistatulevien ja sinne palaavien onnikkapysäkkien vieressä.

Kaksi näytelmää jäi erikseen mieleen. Taide ja Kiviä taskussa.

Rovaniemen teatteri esitti samat näytelmät erittäin paljon halvempihintaisesti, mutta vielä enemmän paremmin.

Jostain syystä Suomen kahdesta Stadista (Remu Aaltosen luoma mielikuva) tässäkin Rovaniemi oli parempi.

Ja onhan se nytkin jalkapallosarjan kärkipaikalla, kun Helsinki on kaukana jäljessä.

Taide on osa kirosanaa ”kulttuuri”, joka koko aikuisen elämäni ajan on saanut merkittävän osan hyviä, jopa parhaita, nyt jo kuolleita ystäviäni poistamaan varmistimen Suomi-konepistoolista:

”Missä niitä ryssiä vielä on!?!”.

Toisaalta suomalainen taloustieteilijä, jota russofobiset ystävä-vainaat kuuntelivat, vannoo puhtain otsin maailmassa olevan kaksi valtaa, miekka ja kulttuuri.

Niistä kulttuuri lopuksi voittaa.

Suomessa tehdään suurta yhteiskunnan palvelurakenneuudistusta, joka Norjassa ja Ruotsissa on vielä tekemättä, mutta Tanskassa jo valmis, Venäjällä ei aiota edes yrittää, Viro pärjää muiden rahoilla ja palveluilla.

Suomen uudistus on yhteisten rahojen ja palvelujen käyttösuunnitelma. Uudistusaikeen kohtalonhetket ovat käsillä.

Yksi osa uudistusta on aamun päivityksen otsikon HyTe: Hyvinvointi ja Terveys.

Itse en HyTe:stä isommin piittaa, koska sitä edistämään Suomessa on laitettu vain Pekka Puska ja yli 2 500 000 muuta, joista ei miekanheiluttajia taida löytyä.

Mutta nämä kaksi näytelmää: Taide ja Kiviä taskuissa.

Niistä niitä ”miästä myöten miakka vyällä”-rooleja löytyy.

Aamun kuva: (-aLii- 23.4.-18) esittää kahta tekemääni taulua, joiden motto on:

Hyvä taulu ei ole vastaus vaan kysymys, ei peili ja seinä vaan ikkuna ja ovi, meille kaikille” (Johannes Enroth 2018)