Homo ludens

Auton klasi ja sunnuntaisielu ovat hiukan jäässä parissa pakkasasteessa eikä peippokaan laula eli merkkaa valtaansa ja leiki lemmestä.

Suomessa on asevelvollisuus ollut 1600-luvulta alkaen. Olen ollut mukana. Sekä kouluajan neljää maalia pelatessa että talvisotaharjoituksessa 1967.

Alueellisella maanpuolustuskurssilla ”Pokka” Sodankylässä ja valtakunnallisella totalitaarisen maanpuolustuksen kurssilla Eromanga-leipomon naapurissa (N:o 159).

Piruntorjuntaakin opettelin primus inter pareksien johdolla Sibeliuksen naapurissa, jossa pidettiin kuin piispaa pappilassa.

Näille harjoituksille on kysyntää enemmän kuin niitä järjestävät ehtivät sellaiseen vastata, jolloin osalle leikkiviä ihmisiä (homo ludens) jää vielä selvä suoritusvaje. Nälkäänsä ja janoonsa (vaikutusvalta) he ryhtyvät toimittajiksi, johtajiksi tai poliitikoiksi.

Enkä minä tässä yritä näytellä viatonta, olenhan vapaaehtoisesti hankkinut niin kapteenin kuin hallintolääkärinkin koulutuksen ja tykännyt istua nein-nais – Pörssiklubilla harjoittelemassa.

En sentään Suomalaisella klubilla.

Mitä me isot lapset sitten harjoittelemme.

Valtaa me harjoittelemme. Sekä valtaan pääsemistä, siellä pysymistä että sieltä tippumista.

Sekä itsemme, vihollisemme että lähimmäisemme tapauksissa.

Kaikesta osallistumisestani huolimatta asia minua aika lailla vaivaa.

Kun tietoa jakava ja sitä muita paremmin mielestään hallitseva tai valtaa hamuava ja sitä muita enemmän omaava alkaa leikkiä tulella, kyllä se minua harmittaa. Vaikka itse olisin se, joka leikkii muiden turvallisuudenkaipuulla, pelolla tai alaisraivolla.

En tykkää touhustanne tässä katsannassa, arvon räyhä-media ja sitä juoksuttava Töölön Kisaveikkojen pomo ja hänen Sancho Panzansa, avo-bemarin kuski. Ja kaikki siinä taustalla telmivät mata harit, mme´s pompidout ja kollontainit.

En erityisesti kaipaa Rosinanten roolia.

Sitä paitsi minun Dulcineani nukkuu tätä kirjoittaessani neitsykäisen untaan parivuoteemme seinän puolella kevyesti kuorsaten.

 

Aamun kuvassa datsunin etulasi keväisenä sunnuntaiaamuna, Äiti maa – päivänä

Yksi kommentti artikkeliin ”Homo ludens

Kommentointi on suljettu.