No onkos tullut joulu, nyt…

Yö oli kuulas, pakkasta vain jokunen graadi, mutta hankikanto siitäkin syntyy. Ainakin aamupäiviksi.
Illasta sose.

Matkustamisen Lapissa ja Euroopassa osaltani vähentyessä ja etäisyyden poliittiseen eliittiin kasvaessa alkaa syntyä tilaa nähdä.

Historian intohimoisena miettijänä se tilani ei täyty menneisyydestä kuin yhdessä alkamassa olevassa virityksessä.
Tila sielussani ei myöskään ole tungokseen asti pullollaan tulevaisuutta.

Carpe diem, tartu hetkeen.

Mitäs siinä on?

Koska poliittinen taipaleeni alkoi vasta yli 40-vuotiaana, pohja on sitoutumattoman vapaa. Ei synny kytkentöjä Sorsaan, Koivistoon, Lipposeen tai Heinäluomaan, mutta yksi solmuistani tuntuu vahvistuvan.
Usko siihen, että yksi pääsky voi tehdä kesän.

Sellainen tästä päivästä löytyy ja vahvistuu ja sitä säestää eilinen havaintoni kevään ensimmäisistä pulmusista.

Se havainto on kevät toisensa jälkeen hyvin lohdullinen, syvältä hyvästi tuntuva.
Hyvää matkaa Siperiaan!

Se yksi pääsky, se on ihminen, joka on asettanut itsensä alttiiksi heikoille joutuneen puolustajana.

Sellaisia ei sen paremmin työelämässäni kuin yhteiskunnallisen vaikuttajan reviirilläni ole juuri tullut vastaan.

Ehkä tämä maailma on taas entistä parempi kun uudelleen ”kuusi kynttilöitä taas ryhtyy kukkimaan”.

Aamun kuva kertoo, miten kuusen kynttilät loistavat kevätaamun auringossa.