Huijatuksi tulemisen taito

Pakkasella käy, mutta ”uusi lumi tappaa vanhan” (vanhan ihmisen vai lumen?). Lapin satakieli ja harakka hallitsevat ilmatilaa Lapparia ja Hesaria laatikolta hakiessani, punatulkku on vaiennut.
Ilmasssa kohden maata leijailee harvakseltaan pakkashiutaleita. Kesärenkaat on lain mukaan vaihdettava Datsunin alle tänään. Agricolan laki.

Seuraan Blom-nimisen ihmisen väitöskirjan aiheuttamaa keskustelua.

Samaan aikaan mietin tanskalaista dokumenttia (Dok), joka kertoo yhtälaisen tarinan (Yle-Teema, myös YLE:n rahoilla tuotettu).

Me oikein joukolla haluamme tulla huijatuksi.

Olen yrittänyt elämäni varrella muistaa Apulin ja Epulin neuvoa 1950-luvun lopulta Kouvolassa:

”Paitsi jazzia, kaikki muu on huijausta”.

Ohje on ollut hyvä. Improvisaatio ei vedätä.

Aika usein olen lähipiirissäni tullut huijatuksi, mutta suurissa ympyröissä en kertaakaan (??).

Kertaakaan en ole luottanut lääkärinä hoitomenetelmiin, joissa on mukana vahvasti noceboa tai placeboa.

Sen kerran, kun olen mentoreideni opastuksella jomman kumman, placebon tai nocebon ottanut klinikkaani, olen aika pian huomannut jujun ja ”antanut olla”.

Axel Oxenstiernan lausahduksen opetti hyvin kouriintuntuvalla tavalla minulle keskikoulun ja lukion historian opettajani: ”Meitä hallitaan vähällä järjellä olettaen että olemme vielä vähempijärkisiä”.
Se on riittänyt 34 vuoden aktiivisuuteni ajan politiikassa. Äänistä riippumatta.

Arktisessa puskurikapasiteetissa olen aika usein päivän kuvia mukaan otettuani huomannut, että klikkauksia tulee sitä enemmän, mitä enemmän olen kuvia ”photoshopannut”.

Kun joskus harvoin tapaan ihmisen tai joukon, jolle huijaus ei ole päätoimi, olen yrittänyt sellaiseen liittyä.

Mutta ei se auta: heilläkin on missio, jolla ei ole taustanaan evidenssiä (näyttöä) kuin aivan aluksi.

Sitten jo saavutettu suosio ja valta saa kaikki vannomaan valheen – tarkoitetun tai vahingossa käyttöön tulleen – nimiin.

Kelaan yhä useammin näitä vajaata neljäätuhatta päivitystäni ja yritän verrata niitä Kullervo Kemppisen pojan päivityksiin tai Välskärin kertomuksiin.

Jotenkin tunnen itseni hiukan rehellisemmäksi kuin ehkä Kemppinen, mutta toisaalta tervehdin kunnioittaen sitä, että hän saa päivityksiinsä aika laadukkaita ”lettereitä”, joiden tarkoitus näyttää olevan huijausten paljastaminen huijauksiksi, ei totuuksiksi.

Kun opiskelin teoreettista filosofiaa Helsingin Yliopistossa 1966-67, opin yhden asian, jota en sen jälkeen ole unohtanut:

”Totuus on jotain sellaista, joka on mahdollista asettaa kyseenalaiseksi – falsifikaatio – eikä sellaista, jota ”kaikki noudattakoon, kun laki säädetty on”

Aamun kuvassa yritän asiaa valaista (-aLii- 6.4.-18): sekä malli että tulkinta ovat siinä rinnakkain verrattavissa, photoshoppaamatta.