Uusi lumi on vanhan surma

Pari senttiä lisää tasakattokuormaa, -3,2C.

Lehdessä voisi lukea, että tuhansien kilojen painoinen vakoilusateliitti syöksyi Tyynen Valtameren kymmenien tuhanten neliökilometrien laajuiseen muoviroskapyörteeseen räjähdysmäisesti loimottaen.

Mutta ei siinä lue niin. Siinä lukee:

”Tiangong-1 saapui ilmakehään”.

Se, että uusi lumi on vanhan surma, on satojen vuosien ja kymmenien sukupolvien vissi tieto.
Siinä on kaksi kärkeä.

Ensimmäinen on havainto siitä, että vanhat ihmiset juuri ja juuri kestävät sydäntalven pimeyden ja kylmän, mutta eivät enää huonosti talvella ravintoa ja hivenaineita saatuaan jaksa kehonsa ja sielunsa kanssa hankikannon ja jäidenlähdön yli.
”Kevät ja taikatalvi”, sanotaan asiasta elämän kirjassa.

Requiescat in pace, Inarin Mikko, kollegialiter.

Toinen havainto uudesta lumesta on, että kun se on satanut, vanhakin lumi, erityisesti uuden lumikerroksen tuhottua teräshangen, sulaa pois ja media voi siirtyä #säätoo – hysteriastaan #tulvatoo – hysteriaan.

Kun aloitin työelämässä maalariliikkeen kisällinä ja Valkealan erämaiden nippu-uitossa, oli aika selvää, että lääkäriksi opiskeleva tulee elämässään auttamaan muita.

Kun nyt teen ammattini viimeisiä vuosia, on yhtä selvää, että uusi lumi on vanhan surma ei tarkoita teräsjään, hankikannon, crusted snow´n katoamista.

Aamun kuvani opettaa, että iltaruskolla biosfääri voi viestittää, että ilmakehässä on liikaa hiilidioksidia.
Hiilihän on punainen, kun se palaa.