Hankikannon aika – The Season of Crusted Snow

-10C, lunta on viimeksi katolla ja maassa ollut näin paljon kun omistajat myivät hyvävointisen maalaisliittolais-lehden Pirkanmaan Lapin-ryöstäjille.
Lehti avaa tänään keskustelua tulvista ensimmäisenä, vaikka aamukahvikööreissä siitä on puhuttu jo useiden viikkojen ajan.

Kun veljekset pettivät Maalaisliiton, oli Lapissa vähemmän työllisiä ja enemmän työttömiä kuin koskaan, Suomi ei vielä ollut jääkiekon maailmanmestari ja itsemurhia tehtiin vuosittain kaksi kertaa enemmän kuin nyt, kun suuripäinen pankinjohtaja hiihtää viimeistä Vaskoolihiihtoaan.
Pankinjohtajana, ei ihmisenä.

Ajatuksissa ja lumessa on nyt samaa meininkiä: pinta jähmettyy ja syvät kerrokset valmistautuvat tsunamiin alas pitkin Kymmenen virran maan jokilaaksoja.
Moni jo arveleekin, että edessä on Fin(n)ish Finnish Lapponiae, koska rahan valta ja ihmisen huolto ovat siirtymässä Merikoskeen, josta se vähitellen valutetaan Pirkanmaalle, Moskovaan ja Beijingiin.

Ihmisiä Lapissa on vähemmän kuin vuosikymmeniin, synnytyksiä samoin.

Hautajaisia, niin suuria kuin hiljaisiakin, vietetään enemmän kuin ristiäisiä, mutta ihmiset: he vainoavat toisiaan enemmän kuin esimerkiksi siihen aikaan, kun taatto lampun osti.
Keisarin aikhan.

Puskurikapasiteettia kirjoittaessa laahuksenani ovat yhä enemmän menneet vuodet, vuosikymmenet ja -sadat. Tuhannet.
Yhä innokkaammin tartun sellaisiin tarinoihin, jotka ovat tapahtuneen tuhat, kymmenentuhatta tai satatuhatta vuotta sitten ja yhä vaikeampi minun on katsoa eteenpäin.
Tulevaisuutta olen tietoisesti jättämässä seuraavien sukupolvien vastuulle.

Yhtä yritän hartiavoimin välttää: neuvomista siinä, miten tulisi olla siihen aikaan, kun pappa sammuttaa viimeisen valon, viimeisenä lähtijänä.
Ja sen jälkeen.

Asiassa auttaa hyvä tarina.
Sellainen kuin Tom Sawyerin, Pontius Pilatuksen vaimon tai Anguksen saagat ovat.

Angus on poika, joka eli lapsuutensa Saint Helenan saarella 1600-luvun lopulla.

Hänen merkittävin harrastuksensa ja kasvutehtävänsä oli oppia näkemään tarkemmin ja tarkemmin.
Siihen häntä haastoi Halley-niminen tähtitieteilijä.
Anguksen elämän tarinaa löytyy Olli Jalosen tuoreesta kirjasta Taivaan pallo (Otava 2018).

Lumikinosten alkaessa saada pintaansa teräshankea minä uppoudun näin tarinoihin menneestä.
Kevättulvan peittäessä kotikaupunkini rantatontteja saatan jo miettiä tulevaa kesää.
Keskiyön aurinkoa, horsman kukintaa, sitten jo ruskaa ja mustan lumen talvea.

Mutta nyt on sellainen mieli kuin aamun kuvassa (-aLii- 31.3.-18).
Maa kypsyy kevääseen ja kesään tarkkanäköisimmiltäkin agnuksilta piilossa.
Minä maan mukana.

*

Aamun postista poimittua:

”This test lets you find relatives where you have up to a great-great-great-great grandparent in common”