Lemminkäisen paluu

-11/-15 C, kylmintä juuri ennen auringonnousua.

Pitkäperjantain sanoma, siinä kuin Lemminkäisen paluukin, ovat poistumassa kansakunnan yhteisestä muistista.
Poistuminen on niin nopeata, että sen huomaa vasta jälkikäteen.

Tilalle on tullut jotain sellaista, jonka ytimiin ainakaan minä en kokeneena psykiatrina näe.
Seurauksia näen.
Mutta en enää ole varma, mikä pitää kulloinkin elävää 7-9 miljardin ihmisen joukkoa leivässä, tiedossa ja lisääntymässä.

Yhdentoista vuoden päivityksiäni täällä poikkesin selaamassa.
Ajattelen, että jos sieltä näkisi, omasta sisimmästään tai siitä, mitä sieltä kertoo.

Ei löytynyt, joskin käytin selaamiseen vain lyhyen myöhäisillan hetken.

Aamulla herättyä Radio Yle1:ssa soi Sibeliuksen sarja Lemminkäisen paluu.
Mistä hän palaa?

Rakensin illalla postilaatikkomme viereen jäämetsän. Sherwood vai Getsemane?
Päättäkää itse.
Joku oli aamuun mennessä puhaltanut kynttilän sammuksiin.