Linity-insinööri

Kylmää ulkona kuusitoista, eilen lämmittämäni takan pankolla +27.5C, mutta pilvi peittää tähtikaton.

Lehdet laatikolta noudettu ja JSN sekä insinöörin työ opiskeltu. JSN on sellainen, jossa tuppurainen vahtii tappuraista.

Hartaasti luin insinööri Seppälän (s 1953, siis 7 vuotta minua nuorempi) eläkkeelle jäämisen yhteydessä antaman haastattelun (rovaniemeläinen paikallislehti Uusi Rovaniemi).

Helsingin Sanomista poimin Suomen Mielenterveysseuran ylpeyden – LINITY-projekti – ylistyksen.

Koska kumpikin – Rovaniemen kaupunki ja Suomen Mielenterveysseura – ovat aikanaan olleen vastuullani, otin molemmat jutut tosissani.

Insinöörit ovat yleensä viisasta väkeä. Mielestäni jopa käytännössä viisaampia kuin diplomi-insinöörit, joiden näkökykyä haittaa aina silmien edessä heiluva tupsu ja diplomin myötä kasvanut turhanaikainen kakkara – ylpeys.

Toisaalta: olen lääketieteen lisensiaatti, mutta todellisuudessa neljänkymmenen approbaatturin kandinrähjä.

Insinööri opastaa haastattelussaan luottamaan oman maakunnan ja kylän syntyperäisiin kansalaisiin ja heidän työhönsä.

”Ongelmia tulee vain muualta tulleiden kanssa”.

Allekirjoitan opastuksen täysin.
Olen näet muualta tullut.

Kun muutin Lappiin vajaat viisikymmentä vuotta sitten, oli edessäni kaksi kysymystä silmiinpistävän usein:
”Mistä sie olet pois?”
”Koska sie lähet pois?”.

Työssäni Lapissa olen joulusta 1971 paastonaikaan 2018 yrittänyt opetella samaa kuin Suomen Mielenterveysseura uusimman tuotteensa (LINITY) kera.

Kuuntele, kuuntele, kuuntele.

Mitä insinöörin haastattelusta yleiskuvaksi jäi, hänelläkin on tämä sama havainto. Palveluja kysyvän kuunteleminen on ensimmäisellä, toisella ja kolmannella sijalla, muutoin ei leipä laulaen kasva ja työ tekijäänsä kiitä.

Jatkan työelämässä, koska olen viisaampi kuin insinööri (mahdoton ajatus, BTW).
Työelämästä poisjäänti tekee työlleen eläneen ihmisen elämän yhdeksi golfinpeluuksi ja yleisönosastoon kirjoittamiseksi.

Jatkan työelämässsä myös siksi, että olen viimein omaa LINITYni saanut rauhassa tehdä.
Vailla isompia vinoiluja ja selkäänpuukotuksia olen saanut kuunnella. Kuunnella. Kuunnella.
Vasta aivan viimeiseksi pyydän avun hakijaa kuuntelemaan tovin.

Se onkin vaikein rasti.

Minä kyllä tiedän, miten silta rakennetaan ja kuinka kadun varteen upotettu valokuitu merkitään karttaan, mutta en tiedä, tiedääkö hän, jota juuri olen kuunnellut.

Tuo LINITY on sama keino itsemurhaa yrittäneiden tai sitä miettivien hoidossa, jonka ”keksimme” 1980-luvun IMS87-projektissa Lapissakin (projekti oli lääneittän toteutettu).

Tuota projektia johti maassa muun muassa Suomen Mielenterveysseura.

Projektin, niinkuin insinööri Seppälänkin, suositus oli ja on:
Kuuntele. Kuuntele. Kuuntele.

Aamun kuva (-aLii- 16.3.-18): ”Se lentää sittenkin”, sunnittelija: insinööri, taidemaalari ja panssarivaunun keksijä Leonardo da Vinci (Mona Lisa ja Viimeinen ehtoollinen), aD 1518: 20 sukupolvea, 500 vuotta sitten.

*

Standard and Poor´s (tavalliset ja köyhät) ilmoittaa, että jos Hiilamo ei olisi hyväksynyt SoTe- ja maakuntauudistusta, se ei olisi antanut luokitusta AA+.
Minulla on vaihtoehto:
181